Jälleen on viikonloppu lähestymässä loppuaan, huomenna on arki ja manantai. Eihän siinä eläkemummon elämässä kovin suuri ero ole, mutta on siinä se ero kuitenkin, kun ennen lapset opetettiin kunnioittaan vanhempiaan ja Myös Jumalaa ja Jumalan sanaa. Kolmas käskyhän sanoo " muista pyhittää lepopäivä." Silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä poikasi tai tytäresi jne. Tämä neuvo ois hyvä opetella tämänkin päivän lasten, tietysti ensin vanhemmat vois opetella itse lepäämään ja nauttimaan sunnuntain rauhasta. Yksi isovanhempien ilo on lasten ja lastenlasten "synttärit" joita isossa perheessä aina silloin tällöin on. Tämä mailma on vaan mennyt niin materialistiseksi, että lapsetkin hukutetaan lelujen ja muun tavaran paljouteen.  Mutta ei anneta sen masentaa, eiköhän lapsille silti ole tärkeintä se, että isovanhemmat tasapuolisesti käyvät kaikkia tervehtimässä, ei lahjojen runsauden kera vaan läsnäollen lapsen elämässä.  Ja kyllä ne ailuiset lapset, miniät ja vävytkin tykkää synttäri tervehdyksistä,

     Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin mailmassa, sinä olet hoitamassa.

    Onni täällä vaihtelee, Taivaan isä suojelee.