Kirjoitin eilen tuonne sivun reunaan tuon runon," Vanhan äidin viimeinen yö".
Tämä runo tuli postin tuomana jo kauan sitten Yhdysvalloita, Astoriasta?, Sinne muiden mukana viime vuosisadanalussa meni kahdenkymmenen ikäinen nuori nainen. Hän meni ja siellä avioitui Norjalaisen miehen kanssa,, saivat seitsemän lasta. Tämä Hilda ei koskaan käynyt Suomessa lähtönsä jälkeen, kuoli 91 vuotiaana. Hänet muuten ehdittiin julistaa kuolleeksi Suomessa jo ennen kuolemaansa.
Tytärensä, jonka luona hän asui viimeiset vuodet, oli vähän ennen äitinsä kuolemaa löytänyt tuon kyseisen runon äitinsä papereista, mutta kun siinä oli äidin kirjoittama toivomus että se luetaan hänen kuoltuaan. Tytär piti löydön tietonaan ja se oli luettu sitten muistotilaisuudessa. Hän sitten lähetti sen runon ja muutakin viestiä sukulaisille Suomeen. Näin on ennen lähdetty työn ja leivän perässä kauaskin, ei siinä ole koti-ikävässä auttanut itkeä, matkat oli pitkät ja kulkuyhteydet vähäisiä ja hitaita. Jokainen asettui omalle paikalleen, mistä sen paikan kukin sai ja siinä oltiin sitten, eikä haikailtu mailmanympärysmatkoista eikä muistakaan huvituksista. Rakkaus perheeseen ja Usko Jumalaan ja Jumalan johdatukseen antoi voimia jaksamaan vaikeatkin ajat. Toivon että tämänkin ajan myllerrysten keskellä useampi löytäisi sen turvan joka kestää ja kantaa sen viimeisenkin virran yli.
Kommentit