Ei tule takaisin Jokelan ja Kauhajoenkaan uhrit, ei muutu se asia vaikka niitä kuinka vatvotaan päivästä toiseen.Suru ja tuska pysyy, ei koskaan unohdu läheisiltä, ei tekijän vanhemmilta ensinkään. Suru vain muuttaa muotoaan vuosien myötä.Toivon vaan ettei tällaiset asiat toistuisi.
Ja se kolmas, mennyt aika. Niin se alkoi jo lokakuu, syyskuun syksyiset päivät ovat taakse jääneet, ei tule nekään takaisin, talvi lähestyy vääjäämättä. Pian peittyvät lumen alle kesän tekemättömät työt, paljastuen taas keväällä silmiemme eteen muistuttaen, että tuonkin jätit syksyllä tekemättä ja tuokin ois kuulunut tehdä syksyllä.No se on meille tietymätön, Kuka meistä uuden kevään näkee, kuka sitten mitäkin tekee. mutta toivossa on hyvä elää ja luottaa Luojan hyvään johdatukseen. Ei vaadita liikaa itseltä eikä toisilta, onhan sitä aikansa tehty, enempi kuin ois jaksanut, kun on ollut iso lapsilauma ja karjatila jossa ei vapaapäiviä tunnettu. Mutta kiitän Jumalaa siitä, että kaikki lapset ovat olleet terveitä ja ovat paikkansa yhteiskunnassa löytäneet.
Kommentit