Tässä yksin istuskellessa,  muistui mieleen joulun alus viikot, 51 vuotta sitten. Usein ne ovat mielessä muulloinkin, mutta etenkin tähän aikaan. Oli se vanhemman väen muistissa oleva "Aasialais talvi"  Isäni, joka oli jo muutoin heikko kuntoinen, sai tuon flunssan kuten kaikki muutkin perheen jäsenet. Olin silloin kolmentoista vanha nuorin sisaruksista oli juuri täyttänyt kaksi vuotta. Isä taisteli kovan kuumeen kanssa, muistan kun yölläkin satuin heräämään ja näin kuinka äiti pyyhki tuskan hikeä isän kasvoilta ja valvoi hänen kanssaan. Siinä ei voinut muta kuin toivoa, että taivaallinen lääkäri parantaisi hänet, emme häntä pois antaisi, mutta hänen tahtonsa tapahtukoon. Oli sunnuntai päivä, 22.12;sta juuri joulun alla, kun isä ummisti silmänsä viime lepoon, kotona, omassa vuoteessaan. Puolison ja lasten läsnäollessa. Näin äiti jäi seitsemän lapsen kanssa. Isä oli kuollessaan vasta 42v.

  Sinä jouluna ei meillä pukki käynyt, ei ollut ilojuhla. Uudenvuoden päivänä saateltiin isän tomumaja Viimme matkalle.  Meillä ei sitten kun oman perheen olemme perustaneet, ole pukkisatuja lapsille syötetty ja sama näkyy jatkuvan eteenkin päin useimmissa perheissä, lahjan ostajat jokainen tietää, lahjat jaetaan milloin sopii vaikka tapanin päivänä, ilman pukkia.

  Lasten perheet ovat aaton perheidensä kanssa kodeissaan, kuka käy kirkossa, haudoilla tai mikä kunkin tapoihin kuuluu, sitten nuorten työ vuorojen mukaan suunnitellaan mummolaan kokoontuminen. Tänä jouluna se on Tapanin päivä.