LAPSEN JOULURUKOUS.

  1. Sua, Jeesus, katsomaan saanko tulla  luo seimen, Daavidin kaupunkiin. 

     On kasvot lapsosen myöskin Sulla ja kädet pienoiset, eikö niin!

 2. Mä tietä kysyisin paimenilta, kun maahan kaukaiseen saavuttais.

     Jos hämärtyisi ja tulis ilta, mua tähti Jumalan johdattais.

  3. Sun enkelvartios nähdä saisin ja lahjat viisaitten tietäjäin.

     Sun pyhää kättäsi koskettaisin  ja hiljaa kuiskaisin Sulle näin:

  4. "Jäi kirkas kotisi kauas Sulta  ja laulut ihanat enkelten.

      Nyt Vapahtajalta kaivatulta saa taivaan omakseen ihminen.

  5. Sua kiitän,  Jeesus, mä lapsi pieni, Sun ystäväsi kai olla saan.

     Sun kanssas kulkea tahdon tieni ja päästä kaupunkiin taivaan maan."

                                                 Hilkka  Luoma.

 

  Kuinka tarpeellista olisi, että tämänkin ajan lapset, kuulisivat ja laulaisivat, näitä ihania, vanhoja joululauluja, joissa on sanoja ja sanoissa sanomaa ja sisältöä, toisin kuin näissä uusissa lauluissa. Halveksimatta niiden sanoittajia ja säveltäjiä, on tunne se, että ne menee kauniina nauhana ohitse, ilman että puhuttelisivat ihmistä sen enempää.

 Me vanhempi ikäpolvi,  ympäri Suomen maan, olemme saaneet laulaa ja kuulla, niin jouluna kuin  muinakin juhla-aikoina, niihin kuuluvia virsiä ja lauluja, en tiedä, sanoisko tämän ajan oppineet Psykolookin ja muut, ettei ne sovi lapsille. Meidän ikäpolvelle ne sopi, niistä pidettiin ja haluttiin kuulla, samoin niitä selkeitä Raamatun selityksiä seuratuvissa.  No. aika entinen ei taida palata.

  1.Tuo hetki Getsemanessa, jäi iäks mielehen, Kun tuskan verihiessä, sain nähdä Jeesuksen,  En unhoita, en unhoita, en koskaan tuskias, Oi siellä näin sun polvillas, mä Getsemanessa.

 2. Kun  Sua yrttitarhassa Hengessä katselin, Niin maailman syntein tuskassa  Sun siinä huomasin    En unhoita, en unhoita,  j.n.e.

  3. Oi kaikkein jättämänä vaan  Sä kärseit tähteni, Suo että  muistaisin mä ain, Mit maksoit eestäni.  En unhoita, en unhoita. j.n.e.

 4. Mutt jos Sä huomaat rakkauten  Oi vielä jäähtyvän. Mua johda Getsemanehen, Sun luokses kärsivän. En unhoita, en unhoita, En koskaan tuskias, Oi siellä näin sun polvillas  Mä Getsemanessa.