Kun koittaa huomen hetki, Mä Herraa kiittää saan. Mun armoonsa Hän kätki, soi turvan laupiaan. Taas yö on kulunut, Oon rauhassa mä maannut Ja valon nähdä saanut. On päivä joutunut.

Oi jospa Herra soisi Nyt  mulle armon sen, Tää kiitos, että oisi Kiitosta sydämen. Ah, vaikka puutteita Ja syntiä on mulla, On laupeutta sulla, Sä armon Jumala.

Haltuusi uskon vielä Mä omaiseni myös, Äl, apuasi kiellä, tee heissä armotyös. Suo hyvä terveys, Vaan jos näät parhaaks antaa  Mun taudin kivut kantaa, Suo kestää kärsimys.

Sä minun kiittää anna, Kun , kaikki myöten käy. Ja toivo sinuun panna, kun apua ei näy. Suo tahtoos tyytyä, Niin otan ilon, vaivan Sun kädestäsi aivan Ja kestän nöyränä.

Kun viimein täältä lähden, Niin tule turvaksi, Sun poikas kuolon tähden, Mua korjaa luoksesi. Ah, siellä riemuitsen Mä kanssa kaikkein pyhäin Ja enkeleitten hyväin, Sua, iät kiittäen.

Vanhempi VK:531

 Tuollainen virsi  tuli mieleeni, kun ajattelin tänne jonkin sanan laittaa, pää on vähän sekaisin tästä yllätyksestä,  En voi muuta kuin kiittää kaikkia lukijoita ja tukijoita, Kiittää kaikista onnen toivotuksista, soitoista ja viesteistä. Niitä kuulettaa olevan Faebookissakin, siellä sun täällä. En ole niitä sieltä lukenut, koska en ole viitsinyt avata sivuja itselleni, lapset katsoo, että tänne se tuli kyttäämään.  No leikki, leikkinä, ei he sitä moittis jos soluttautuisin. Mutta , tämä huomioiminen yllätti minut täysin, sillä en osannut varautua.  Koska en ole koskaan ajatellut, että oisin tällaisen merkin ansainnut,  en ole halunnut koskaan olla esillä ja eturivissä, vaan siellä taustalla kuulijan paikalla.  Sanoin tuossa eilen eräälle soittajalle, että kait se tätyy uskoa, kun Presidentti sanoi, että TE, olette ne merkit ansainneet.   Olihan se upea tilaisuus, oli siinä vaivaa nähty monilla tahoilla.  Ehkä joskus jonkun kuvan tänne laitan, jostain.