Matkallahan me täällä olemme, kesäloma-, tai jollain muulla matkalla, matkalla myös iäisyyttä kohti.

Niinpä mekin papan kanssa teimme viikon reissun, itään ja etelään, mutta turvallisesti kotimaan kamaralla. Ensimmäisen yön olimme Viitasaarella Hännilänsalmen leirintäalueella, josta tuo kuva.

Saimme vinkin , että tuo Lietveden tie on Suomen kaunein ja jos ei kaunein, niin kaunis se oli. Tuo tie on Mikkelin ja Puumalan välillä, on mutkaa ja mäkeä, ylös ja alas, huh, huh. Tosi kauniit järvimaisemat, kannattaa ajella.Sitten yöksi Ryhälään, Mannilanniemen vapaa-aikakeskukseen, oli hyvä leiripaikka. Me katsomme vain leiriytymis oppaasta leiripaikkaa, kun rupee tuntuun siltä, että haluu pysähtyä.

Tuolla oli oleskelu tilan seinällä tällainen "Rekkamiehen rukous" en tiedä saako tästä selvää, toivottavasti.

Näitä riittää, tienvarsilla ja ovat kauniita tosin jotkut vihaavat.

 Matkamme jatkui ihailemaan Puumalaa, emme ole siellä aikaisemmin käyneet. Siellä oli komea silta ja näköala torni, josta kävimme katselemassa maisemaa.

Seuraavaksi yöksi saavuimme Lahteen, Mukkulan leirintään, Vesijärven rannalle, pappa tietysti ongelle, kuten edellisissäkin paikoissa, Viitasaarella hän pannullisen Ahvenia sai, paistettiin myös, muualla oli vähän huonompi saalis.  Perjantai aamuna sitten suunnattiin auton keula kohti Kauniaista, joka oli matkamme määränpää.

Sorsatkin etsivät aamupalaa.

Suomen Raamattuopiston pihaan oli pystytetty iso teltta, Lähetysyhdistys Kylväjän kesäpäivien viettoa varten, siellä oli kaunistuksena noita Lupiineita alttarin luona ja muuallakin. Oli todella ilo olla mukana suuressa joukossa, jolla oli sama tavoite ja halu tehdä matkaa Raamatun opin mukaan.  Sanoa asiat , niinkuin ne ovat, synti synniksi, on taivas ja kadotus, kaksi on tietä, "kumpi niist on sinun ties, kumpi on sä vastaa oi." Näin lauletaan laulussakin ja tuolla Kylvjän kesäpäivillä oli todella kotoinen olo, virret olivat vanhoja tuttuja jo lapsuudessa opittuja kuten "                                                                                                                                                Voi, mihin raukka juoksisin ja mistä avun saisin,  Maan ääriin vaikka kulkisin,  Mä turhaan vaeltaisin. Kun armonajan kallihin, mä surutonna tuhlasin Ja rikoin mieltäs vastaan.

 Ah Herra kärsivällinen, Sun etees tätyy tulla.  Vaik olen suuri syntinen Tunnolla tuomitulla.  Ei kukaan silloin kestäisi Jos mukaan oikeuutesi Sä löisit kuivaa kortta.

Ah, sammuu uskon lamppuni. Jos sen et hoida tulta. Ja yöhön vaipuu sieluni  Jos en saa voimaa sulta.  Sä anna sanas valoksi Ja pyhä Henkes oppaaksi. Mä niitä ikävöitsen.

 Kun janoon, ole lähteenä. Nälkäisen ruokkijana. Ku, synnin korpeen eksyn mä, Niin ole paimenena Sä ole oksan runkona Ja ramparaukan sauvana. Lain tuomioista päästä.

 Ah, sydämelle kylmälle  Sä ole aurinkona. Valona pimitetylle ja vangin auttajana. Mua kuollutta sä virvoita Mua voimatonta vahvista ja holhoo turvatonta."

 Tässä on mies Haitarinsa takana, yksi suuri ihmettelymme aihe, sama mikä virsi on kyseessä, hän sen soittaa ja laulaa, laulaa yksin ja muiden kanssa. Käyhän se näkevältä, mutta Martti on pienestä pitäen ollut sokea. Hän on opetellut kaiken ulkoa, tuumasi, että ei ole mitään migrosirua, josta sanat tulisivat. On tosi hyvä laulamaan ja niin oli tuossa edessä istuva mieskin, joka oli suunnitellut ja vastasi kaikesta musiikista. ( Kiitollisuudella laitan tämän kuvan tänne.)

Sunnuntaina seurojen jälkeen lähdimme kotiin päin, yövyimme vielä Vammalan luona  Tervakallion leirinnässä,  ja tämä Kaunis ruusupensas oli Vammalan keskustassa, kun maanantai aamuna siellä kävimme.

 Tässä tämä kuuluisaksi tullut Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, valitettavasti emme päässeet sisälle, olimme tunnin liian aikaisin liikkeellä.

Tämä vanha kartano oli aivan tuon kirkon vierellä, oli niin ihanan vanhan kartanon kuva, en malttanut olla kuvaamatta.  Ilmat eivät olleet kovin lämpimät, mutta ihanteelliset autoilun kannalta, ei tarvinnut kuumuuden kanssa tuskailla, ainoastaan lauantaina satoi jonkin aikaa, mutta siitä ei ollut haittaa. kun olimme sisällä. Maanantaina illalla saavuimme kotiin ja kiireellä autoa siivoomaan, että pääsee uudet reissaajat  taipaleelle.