"Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin, kuin Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänestäkin ristiinnaulittuna."  Tuli mieleeni ja toivon ettei kukaan lukijani ajattele minun kerskaavan isolla perheellä, se on Jumalan lahja. Ja se on suuri armo Jumalalta, että kaikkien vaikkeuksien ja vastoinkäymistenkin jälkeen, porukka haluaa pitää yhtä ja toinen toistaan tukien ja auttaen matkaa tehdä, tämän mailman myrskyävällä merellä.

Kait ne ovat ne yhteiset kokemukset, ne ilon ja riemun hetket jotka pitävät joukkoa koossa  ja toivon , että se rakkaus ja läheisyys säilyy, vielä senkin jälkeen kun minua ei enää ole. Saan olla kiitollinen siitä, että saan olla hyväksytty, kaikista puutteistani huolimatta ja kelpaan jopa motoristi reissulle mukaan. (jota en osannut odottaakaan) 

Kuoppainen on elonpolku, eikä se turmeltunut luonto jätä meitä ketään edes iän karttuessa vaan sen kanssa joutuu jokainen taistelemaan viimeiselle virralle saakka ja sen virran ylityksessä ei ole turvaa omista töistä, ainoa mikä silloin kantaa, on Jumalan armo syntistä kohtaan. 

Toivon ilon ja onnen hetkiä jokaisen elämään, niin perheellisten kuin yksinäistenkin ja vastoin käymisten kohdatessa ois hyvä nöyrästi todeta, kuten ennen sanottiin, että se oli Jumalan sallimus näin.