Rauhallista sunnuntai iltaa vaan, pakkanen on hellittänyt, kävi jo lämpimän puolella.  Lunta on tullut lisää, onneksi meillä ei tullut vielä solsekeli, kuten Helsingin seudulla näkyi olevan, kun uutisia vilkaisin.

 Päivä on ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen, tai miten sen nyt ottaa.  Aamulla mentiin oman seurakunnan kirkkoon ja siitä seurakuntatalolle ystävän syntymäpäiville. Sieltä kotiin ja hetken kuluttua  toiseen Jumalanpalvelukseen. Sillä reissulla vierähti toinen kolmisen tuntia joten kello oli jo sivu kuuden kun tultiin kotiin.  No, siinä ei auttanut muu, kuin papan lähtä kylän teitä linkoamaan, on niin paljon lunta tullut ja tuulikin paikoin kuljettanut.

 Minä istuin vaihteeksi koneelle, kurkkasin naamakirjaa, joka todella elää omaa elämäänsä, ihmiset säilyy, naamakuvat muuttuu. Niin me muutenkin kaikki muutumme, ellei nyt niin joutuin kasvoilta, niin mielipiteiltä ja ajatuksilta  kuitenkin. Mikä surullisinta, että käsitys Raamatusta ja sen todellisuudesta on niin pahoin rapautunut Suomen Luterilaisen kirkon piirissä, että ihmiset, jotka pitävät Raamatun sanoman muuttumattomana totuutena, joutuvat paineiden alla perustamaan uusia yhteisöjä ja pitämään omia tilaisuuksia.  Eikö uusien yhteisöjen perustaminen kuuluisi niille, jotka eivät toimi  Luterilaisen kirkon ohjeiden mukaan, vaan haluavat vesittää Jumalan sanan.

 Paljon olen miettinyt, mikä on oikein ja mikä tarpeen tässä tilanteessa tehdä. Meidän seurakunnassa on vielä toistaiseksi tilaa ja en ainakaan minä, ole siitä eroamassa, vaikka monilla on jo se mieli, että sama vaikka eroaisi pois kirkosta. ( en tiedä onko meidän seurakunnassa sellaista mieltä ) mutta ystävä piirissä sitä tuntuu olevan.  Mutta aika näyttää, kuinka suureksi luopumus menee, kymmenen käskyn laki on hyljätty, kaikki olemme käskyt rikkoneet ja kelvottomiksi käyneet Jumalan edessä. Mutta meillä, niin yksityisinä ihmisinä, kuin kirkkona, on lupa palata pois pahoilta teiltä ja pyytää armoa ja anteeksi antamusta.  

"Sillä armosta me olemme pelastetut, uskon kautta Jeesukseen, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi, sillä Jumalan lahja se on. "

Vanha sanonta sanoo: " kolme on asiaa joita ei saa takaisin, sanottu sana, tehty teko ja mennyt aika."  Tuli tuo mieleeni, kun ajattelin sitä asiaa, että ainoina oikeina uskovaisina itseään pitävät kirkolliskokous edustajat äänestivät  puolesta, kun oli kyse homoliittojen puolesta rukoilemisesta. Eihän asia sillä enää muutu, jos he ihmisten reaktion vuoksi omassa piirissään pyytelevät anteeksi tekemäänsä virhettä. Äänestys on ja pysyy ellei sitä joskus muuteta.