En tehdä hyvää voisi, Oi Herra milloinkaan. Jos henkeäs et soisi Mua täällä ohjaamaan. Sun vitsas sauvasi Mua vieköön oikealle, Sä mulle harhaavalle Ojenna kätesi.
Suo, että tietäs kuljen Ja vältän turhuutta, Ja että silmät suljen, Maailman iloilta. Mun anna taistella Ja hyvin kilvoitella, Uskossa tavoitella Elämän kruunua.
Ah että harrastaisin Mä aina hyvää vain Ja pahaa inhoaisin Sun mieltäs noudattain. Niin että totuuttas Mä puollan kaikin voimin ja nöyryydessä toimin, sun valtakunnassas.
Suo ettei langettaisi, Mua myötäkäyminen, Maailma ettei saisi, mua orjaks jällehen. Suo vastoinkäymisen Mua ajaa turvahasi, Niin että lapsenasi Sua avuks rukoilen.
Sun puhdas oppis anna Mun oikein ymmärtää. Jos tieltäs eksyn, kanna Niin etten harhaan jää. Suo lepopäivääsi, Päättyissä viikon töiden Mun viettää, ikävöiden Sun Siioniasi.
Suo aina kunnioittaa Mun vanhempiani, Suo, ettei viha voittaa Sais koskaan mieltäni. Voimalla henkesi Himoni alas paina. Ne pyrkii valtaan aina Pahoittain mieltäsi.
Suo karttaa ahneutta. Ja välttää vilppiä, Vääryyttä, viekkautta, Myös kielen syntejä. Suo etten tavaraa Himoitse lähimmäisen, Osanhan riittäväisen Kaarneenkin pojat saa.
Suo armohenkes antaa Kuolleelle elämää Ja uskossa mun kantaa Sun henkes hedelmää. Hurskaasti elämään Mua Herra, täällä auta Ja luokses armos kautta Vie jälkeen vaivan tään.
Ei murheissansa, se lohtuansa. Voi muusta löytää, täällä kulkeissansa." Tuollainen virsi tuli mieleen tuossa miettiessä, tätä ihmisen raadollisuutta. Kyllä noissa vanhoissa virsissä on sisältöä, erilailla kuin nykyisissä sepustuksissa. Nuo ovat täyttä syntisen rukousta ja huutoa, sen puoleen joka yksin voi auttaa ja ymmärrystä antaa. Kunpa kansamme ymmärtäisi ja ottaisi vaarin, yrittäisi edes ,elää Jumalan sanan neuvon mukaan. Jumala on luvannut auttaa ja apunsa antaa jokaiselle joka hänen tykönsä tulee.
Kuinka paljon me lisäämme turhaa kuormaa ja tuskaa lähimmäistemme harteille, turhilla puheilla ja juoruilla, monesti oisi parempi vaieta, kuin viedä viestiä eteen päin. Olen varmaan tämän ennenkin tänne kirjoittanut, oppi-isämme Lutherin neuvon:" Minkä olet omin silmin nähnyt ja omin korvin kuullut." sen vain voit kertoa eteenpäin. Onko aina edes sitä tarpeellista viedä eteenpäin.
Kommentit