Tuo otsikon lausekin on vanha sanonta, ainakin täällä meillä päin. Tuli tuossa mieleeni, kun uunista tulee niin ihana kaalilaatikon tuoksu, ei millään malttaisi antaa sen kypsyä rauhassa. Mutta koetan keksiä jotain odotellessa,vaikka tänne sepustamista.

 Maaliskuu on jo hyvällä alulla ja ilmat muuttuivat kuin taikaiskusta keväisiksi, "räystäät" tippuu ja maassa vesi irtoaa. Tuuli vain on aika kovaa, ei viitsinyt tuonne aukeelle mennä, piha piirissä pyöriskelin, keskuspesään puita ja illaksi saunapuut, no puistelinhan matot myös,eikö se nyt riitä.

 Ne siis alkoivat viimeisetkin hiihtolomat, koululaisten kalenterista katsottuna, moneen suuntaan ovat menossa, ketkä laivaristeilylle, toiset laskettelurinteisiin ja mikä ikävintä, että kaikilla vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia viedä lapsiaan minnekään, paitsi ilmaisiin luistelu ja hiihtopaikkoihin. Lapsihan sopeutuu, mutta vanhemman mieltä se varmasti vaivaa, varsinkin tänä aikana, kun niin paljon mennään ja harrastetaan, kaverit selittää toisilleen minne mennään ja mitä tehdään.

Jo varhain Herra, annoit Meill osan iäisen,

Ja voimallasi kannoit Vaaroissa varjellen Nyt siunaa nuoruutemme, Oi isä laupias, Niin  että koskaan emme Sun hylkäis armoas.

 Sä, Kristus, joka poistat Syntimme tuomion, Sä aurinkona loistat Kun elon kevät on. Sä olet kuninkaamme Me sinun kansaasi. Me työmme sulle saamme Pyhittää nöyrästi.

Kun vietteleepi meitä Maailma viekas tää, Ja käymään harhateitä Myös sydän yllyttää, Suo voimas voimaksemme, Oi henki taivahan Pyhitä nuoruutemme Sanalla JUmalan.