Syksyinen syyskuun päivä, aurinkokin väliin pilvien lomasta näyttäytyy ja se on toivottu ja odotettu näky.  Pellot ovat menneet kovin märiksi ja upottaviksi, eivät kestä koneiden painoa. Mutta maamies yrittää kerätä sadosta sen minkä voi, sillä nämä ilmat ja kelit, kun eivät ole ihmisen hallittavissa vaikka kuinka haluaisi tuulensuuntaa muuttaa omaksi edukseen.

Tässä sitä sivusta seuraapi nuorten aherrusta ja elää mukana, ainakin ajatuksissa, toivoo menestystä heidän työlleen, terveyttä ja voimia. Uskoa ja luottamusta Jumalan johdatukseen, vaikka se ei aina vastoinkäymisten aikana helppoa ole. Mutta ylhäältä, valkeuksien isältä kuitenkin kaikki tulee. Tulee ilot ja surut, menestys ja vastoinkäymiset. Kuten virren tekijäkin laulaa:" Hän suo puutteen,niin myös leivän. Murheen, niinkuin ilon päivän."

Leivin uuni alkaa olla pian lakaisua vaille, taikinat tehtynä, nyt pitäisi lähtä tästä leipomaan. Huomenna on lähetyskahvilassa kahvitus vuoro. joten pullaa leipomaan.