Kristitty käy kuulemahan Opetusta autuuteen, Kristukselta oppimahan Tietä Herran pyhyyteen. Alhaalta se aletaan, johtaa viimein kunniaan. Herra työnsä alun säätää, Hän myös armolla sen päättää.

vanha virsikirja 124;1

Siinä on pyhäinpäivä virsi joka tekis mieli kirjoittaa tähän kokonaan, juuri tämän päivän tekstistä tehty, Jeesuksen vuorisaarnasta. Tuossa virressä on sisältöä peljon enemmän kuin tämän päivän televisio Jumalanpalveluksessa. Avasin telkkarin siinä uskossa, että sieltä kuulee vanhat tutut virret ja selvää selitystä, kun oli kyseessä Kansan Raamattuseura. Mutta pettymys oli suuri.

Aikoinaan kävimme Sanan Suvipäivillä, pidimme kovin hyvistä raamattutunneista ja puheista, mutta se meno muuten alkoi olla kuin vapailla suunnilla, valtavat orkesterit, kauhea meteli, eikä yhtään virttä enää veisattu, kansa huojui ja huitoi kuin gospel konsertissa.

Voi kysyä onko tuo kaikki Jumalan tahdosta ja Jumalalle mieleistä, vai onko se turmeltuneen luonnon huumetta, onko tämä sitä josta raamatussa sanotaan:" vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi huminaa."

"Tutki minua Jumala ja tunne minua. Jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minun jalkani iankaikkiselle tielle."