On joulukuun kahdeksas päivä, yhden lapsenlapsen syntymäpäivä, onnittelut tätäkin kautta hänelle. Isossa "perheessä" kakkukahveja riittää, mutta nyt on kakku sen verran kaukana ettei ehdi syömään. Toinen päivä kuluvaa kuuta oli yhdet synttärit, niitä käytiin juhlimassa, kun olivat sopivan matkan päässä.

 Se oli siis itsenäisyyspäiväkin ja täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran olin juhlissa mukana. Olen toki kirkossa ja haudoilla ollut mukana, mutta juhlat on sivuutettu. Mutta nuita ovelia järjestäjiä kun on niin saivat meidätkin juhlaan mukaan. Kyllähän meikäläinen aika orvoksi ja oudoksi itsensä tuntee tuollaisessa porukassa. Viulun vingutuksista kun ei juuri ymmärrä, kaunista laulua mielellään kuuntelee ja sitä kuultiinkin, sekä vanhemman, että nuoremman esittämänä, kiitos heille.

Kirkossa  kuultiin paljon "komeaa" isä poika kuoron laulua ja kirkkoherran hyvä saarna, jonka sanat ja asian juoni toistui juhlan tervehdyspuheessa ja juhlapuheessakin, toisistaan tietämättä. 

Juhlan jälkeen ajelimme sitten tyttären perheen luo, sitä synttärikakkua syömään ja samalla "yökylään", saimme sitten eilisen päivän lorvia isommissa kaupoissa ja kirppareilla, On sitä tuota tavaraa, uutta ja vanhaa, ihan järkyttävää. Valitse siinä sitten jotain ja mieti mitä, kun kaksi on katselemassa ja niin erilaisin ajatuksin ja toivein. Sen voin sanoa, että ei pitkäkään avioliitto voi tehdä kahdesta yhtä, mutta se opettaa hiljaa hyväksymään ja ymmärtämään toista, antamaan periksi omista ajatuksistaan.

Joulu tulee kuitenkin ja menee ohitse nopsaan, nyt vain pitäisi alkaa jotain touhuumaan, Halpa-Hallista kotiin tullessa käytiin vielä piparimausteet, siirapit sun muut tarpeet ostamassa. Joten hyvää joulun odotusta vain kaikille.