Oikein hyvää sunnuntaita kaikille kävijöille. Tuli tuossa asetettua Espoon piispakin virkaansa, tosin telkkarin välityksellä ja siinä sivussa tiskattua eiliset astiat. On se hyvä, kun eläkeläinen voi sitäkin hommaa lykätä, ei ole pakko samana päivänä sotkea ja siivota. Kun vielä muistaa sen vanhan sanonnan, että talo elää tavallaan ja vieras käypi ajallaan, niin ei paniikki iske vaikka joku yllättäinkin tulee ja näkee tiskivuoret ja pölyt.

 Eilen oli jälleen lasten perheitä ja seuraavaakin polvea, liikkeellä. Serkuksilla kului aikaa keskenään ja vanhemmilla omissa jutuissaan, syöden ja kahvitellen ja kuulumisia vaihtaen.

Porukan nuorin, vajaa kolmivuotias tomera tyttö, oli mummonsa ja pappansa mukana myös. Illalla kun oli jo kotiin lähdön aika ja väsykin alkoi olla ja tarkoitus mummolla ja papalla olikin, että tyttö nukkuu autossa yö-unilleen ja vievät hänet omaan kotiinsa, vanhempien luo.

Miksi tätä kirjoitan, sain aiheen tuon tytön touhusta, annoin hänelle pienen kahvipusseista tekemäni kassin, sanoin että saat käydä äidin kanssa kaupassa, ottaa oman kassin mukaan. Kysyin sitten, että mitä sinä ostat kaupasta. Tyttö rauhallisesti luetteli, muroja, maitoa, juustoa. Hetken laukkua pyöritettyään jatkoi, jauhelihaa. Jonkun hetken kuluttua alkoi jutteleen että syö sitten teidän mummolassa, kohdisti sanat omalle mummolleen. Syön sitten teidän mummulassa, onhan teillä ruokaa?  Mummonsa vakuutti, että on heillä ruokaa.

Mitä sitten? Tyttö toi tuon antamani kassin ja totesi, on mummulassa ruokaa. Kertakaikkiaan liikuttavaa.

Jospa me aikuisetkin ottaisimme oppia lapsesta, eläisimme tässä hetkessä, murehtimatta tulevasta. Miksi keräämme ruokaa ja tavaraa, siinä uskossa ja pelossa, että tulee niin huono aika että niitä voi tarvita. Miksi emme luota siihen, että taivaallinen isä pitää huolen huomisesta. Pieni tyttö luotti mummon sanaan, on meillä ruokaa, siksi hän luovutti kassin pois, ei tarvi kassia, eikä kauppaa.

      Pikku lintun riemuissaan Laulelevi kiitostaan Ei hän jouda kaipaamaan, eikä suremaan, Ei hän, ei hän jouda suremaan.