Näin on kynttilänpäivä kallistumassa kohti iltaa, aamulla ajattelin, että avaan töllön ja katson jos siellä oisi vaikka Jumalanpalvelus. Oisihan siellä ollut, vaan siinä velipoika oli lähtenyt ajeleen ja poikkesi pitkästä aikaa systeriä tapaamaan, niin ei siinä viitsinyt töllöö aukasta. Hän siinä sitten lähti matkaa jatkamaan, niin avasin ja siellähän  Pihlavan kirkosta Jumalanpalvelus, täytyy muistaa tiistaina katsoo uusinta.

Pihlavahan oli aikoinaan oma pitäjä, nyt osa Porin kaupunkia, en koskaan siellä kirkossa käynyt, mutta siinä Enäjärven kylässä useamman kerran. Tuolloin -50-60 luvulla oli yleistä, niin sanotut kotiseurat joissa puhujat menivät pyyntöjen mukaan eri kyliin ja taloihin seuroja pitämään, saattoivat olla useammankin päivän samassa talossa.

 Oli syksy, Pyhäinmiestenpäivän ajan seuroja tuolla satakunnassa, useammassakin talossa jossa olin mukana. Aikomukseni oli jatkaa siitä tädin luokse Hattulaan ja niin teinkin.  Olen monesti muistanut  näitä hetkiä ja nyt tuon näkemäni katkelman aikaan nousi taas mieleen. Oli marraskuinen, pimeä ja sateinen ilta, kun seisoin Enäjärvellä linja-auto pysäkillä odottaen Poriin menevää linja-autoa, jatkaakseni siitä junalla Hämeenlinnaan.

Ehkä siinä oli vähän orpo, yksinäinen olo viisitoistavuotiaalla maalaisella, Siinä tuli mieleeni Simo Korpelan lastenlaulun sanat, olen ehkä ne tänne joskus kirjoittanutkin, 1. " Auta Isä, vaaroissani, mua, lapsi rukkaa, Ett´en mailman matkallani Sieluani hukkaa. 2.Väijymäs on vaaraa monta,  Monta kuoppaa tiellä. Auta ettei avutonta Surma saisi niellä. 3. Estä synnin turmiosta, Henkes oppaaks anna. Ja kun lankeen ylös nosta Ja kun uuvun kanna. 4. Ja, kun vihdoin lähtöhetki, Edessä on mulla, Anna mulle riemuretki, Anna luokses tulla.

 Näillä samoilla toiveilla ja rukouksilla , on päivästä toiseen menty. Ei omilla voimilla, niillä ei pitkälle pääse, vaaroja täynnä on mailman tie, siksi tuo pyyntö on aina tarpeen. Tarvitsemme nostajaa ja kantajaa, murheitten alla lohduttajaa. Kaiholla muistelen noita aikoja, niissä oli niin lämmin ja kotoinen henki, niissä oli mukana kaiken ikäiset, ei ollut erikseen, lapsille ja nuorille tilaisuuksia. Innolla niihin mentiin, pyöräillen pitkienkin matkojen taa.