Näin on saavuttu syyskuulle, sen yhdeksänteen päivään. Vuosi sitten yhdeksäs päivä syyskuuta oli nuoren pojan hautajaispäivä. Näin on elämä jatkunut muistojen ja ikävän saattelemana, päivän matkan kerrallaan ja enempää ei kukaan voi vaikka kuinka iloista ja onnellista elämä oisi.  Päivä vain ja hetki kerrallaan ja siihen on luvattu voimaa antaa, kuormaa, ei pisaraakaan liikaa.
Siihen saamme luottaa ja kulkea eteen päin vaikka miltä tuntuisi, toivossa että kaikki kääntyy parhaaksemme ja lopulta kuolokin voitoksi.
Paljon on kesään mahtunut menoa ja meininkiä, monenlaista tohinaa ja touhua. Monet porukan yhteiset jutut, monet yksinäisetkin hetket jolloin on ehtinyt kaivata, että tulis joku.  On ollut pitäjän juttua, kylän juttua, seurakunnanjuttua, suvun juttua, ja sitten ne tärkeimmät oman perheen jutut.  Lakkiaiset, kahdet rippijuhlat, vävyn viisikymppiset,  muita synttäreitä vauvasta -vaariin. Lisää on tiedossa syksyn mittaan ja onpa odotettavissa uuden lapsenlapsen syntymäkin, toivomme että kaikki menee hyvin näiden viimeisten viikkojen ajan. Monenlaista muutosta on nuorten elämässäkin näin syksyn tullen, moni muuttaa omaan kämppään, pois kotoa, kuka opiskelun, kuka työn perässä. Sitä toivoo, että kaikilla menisi hyvin, elämä pysyisi, niin sanotusti, raiteillaan.  Sitä toivoo ja rukoilee, että säästyisivät suuremmilta kolhuilta, niitä kolhuja tosin riittää jokaisen osalle ja varsinkin nuorisolle, nykyisenä aikana.  Mailma on paha ja houkutukset monet.
Laulun tekijä laulaa: "Kun nuoruuden aika on ruusuinen ja riemuinen sen joka puoli.
                                     Ota tiestäsi vaari ja suunnasta sen, älä kaikista ruusuista huoli.
                                       Ota tiestäsi vaari, kun muuten se vie Syvyyksihin joissa voi kuolla.
                           Ah vaaroja täynnä on elämän tie,ja kuiluja sen joka puolla."