Ah herää sydämeni , Uskomaan, toivomaan. Kun taaskin uusi päivä valaisee valollaan. Sun Herraas armollista, ystävääs taivaallista Ylistä veisuullas.  Sun auttoi Herra taaskin  Terveenä nousemaan. Sä, että avuks häntä oppisit huutamaan. Siis lankee etehensä, edestä hyvyytensä, nöyrästi kiittämään."

Tässä erään tutun aamuvirren sanat, olen ne varmaan joskus jo tänne kirjoittanutkin, mutta kertaus on opin äiti.  Opinko sitä en tiedä. Paljosta saamme olla kiitollisia, tästäkin päivästä ja sen mahdollisuuksista. Kaunis on luminen luonto, sievä, tyyni pakkaspäivä voisi vaikka kävelylle mennä. Mutta tänään on se vaalipäivä ja jokaisella mahdollisuus äänestää vapaasti parhaaksi katsomaansa henkilöä. Henkilöä jonka uskoo ajavan koko kunnan ja kaikkien kuntalaisten etua, ei omaa -ja oman kyläkulman etua. Ei ensinkään puolueen etuja, kuten näillä kyläkulmilla on monien tapa, ei puolue aja asioita, vaan henkilöt.
No muori, höpö, höpö.  En ole poliitikko, enkä haluu niihin sekaantua, tulipahan nyt lipsahdus sinne suuntaan, mutta äänestään kyllä menen kunhan systeri saapuu hakemaan ja samalla menemme pikku Valtterin yksivuotis synttäreille. Toivottamaan hänelle onnea ja enkeleitä elämän matkalleen, sillä niitä me jokainen tarvitsemme, laulussakin sanotaan, emme saata yhtään jatkaa, elämämme juoksun matkaa. Näin se on, ihminen päättää ja Jumala säätää, niin menemisemme kuin tulemisemme siitä on monien rankkojenkin muistutusten kautta meitä huomautettu. 
Pistäpä tähän viimeisen korini.