maanantai, 12. marraskuu 2012
On se tuo juhuliminen kovvaa hommaa.
Illan koittaessa porukka toisensa jäläkeen suuntasi kotiin tai toista isää moikkaamaan, rauha tuli taloon, mutta ajatuksetpa ei osanneetkaan rauhoittua. Päänupissa filmi kiersi kiivaaseen tahtiin koko yön, tuli siinä kylykiä käännettyä useamman kerran ja välillä käytyä syömässä ja ristikkoa täyttämässä.
Monen laista siinä ehtii miettiin ja moneen kertaan samat pätkät, filmistä. Ei siinä mitään, jos yhtenä yönä valvoo, toisena nukkuu sitäkin paremmin. Kiitollisena siitä, että porukka sopii samaan tupaan, taloon, ei minkään laista riitaa ja toraa vaan huumori kukkii ja nauru raikaa. Puhutaan asiasta ja asian vierestä ja aina joku vitsin paikka löytyy.
Tottakait isossa joukossa on aina niitä ikäviäkin asioita, mutta niitäkin tulee puhuttua ja purettua siinä sivussa, Jokaiselle riittää kuuntelijaa ja neuvonantajaa.
Taivaan isälle kaikista läheisistä suuri kiitos, toive, että porukka pitää yhtä eteenkin päin.
Monet monet synttäritkin on olleet aivan viimme aikoina ja niitäkin siinä yks jos toinenkin muisti, tänään kävimme papan kanssa veljenäni tervehtimässä, hänellä täyttyi eilen 60v.
Huomenna pitäisi mennä erään ystävän seitenkymppisille, että näin me vanhenemme jokainen. Elon iltaa kohti kujemme .
Mitäs muuta. Nuoremmat siinä talokauppoja tekee, muuttavat paikasta toiseen, osalla jo kirjat tehtynä joillakin vielä suunnitteluasteella. Toiset vaihtaa jopa toisen pitäjän puolelle, mutta ihan kiva, kun eivät kauas mene. On tiedossa ristiäiset ja tupareita.Jouluki lähestyy, ja sen tuomat työt ja huolet. Mutta eipä huolehita ja ressata eletään ja katotaan mitä kunakin päivänä eteen tulee, se joulukin kyllä tulee, vaikka emme tekisi yhtään mitään.
Eiköhän tämä höpinä jo riitä tälläkertaa, joskus lisää.
Vietiinpä päivällä jälleen uusia kahvipussikoreja tuonne myyntipaikalle, jos vaikka joku haluaa kunnon kauppakorin.
Kommentit