Ihailinpa tuossa päivällä, ihan noin vaan itsekseni, että on meillä käteviä poikia ja tyttöjen poikia ja  vävyjä ja ja kyllä tytöt kans on oppineet kädentaitoja. Pojilla on metsäkoneet ja kaivuri ja maatalous koneita, pystyvät niillä töitä tekemään ja myös ne paljot koneet lähes kaiket korjaukset tekemään.
 On rakennusmiestä ja remonttireiskaa  rakennusalallekkin.   Tänään laittoivat talkooperiaatteella vanhan asuinrakennusen lattiaan ja seiniin uuden levytyksen, siis isoon tupaan. Siellä oli myös naisväki hommissa ja pappa mukana, touhuisana toverina. Mie kävin vain katsomassa miten homma hoituu ja tulin takas kotiin.  Yksi veljeksistä oli joutanut puiden ajoon, kun talkoolaisia kertyi  sopivasti.
Vanha sanonta sanoo, että yrittänyttä ei laiteta. Sitä kun ovat tottuneet kiinni tarttuun hommaan kuin hommaan ja työ tekijäänsä neuvoo.
Yks on hyvä yhdessä, toinen toisessa hommassa. Sen tuli huomaamaan tyttöjen kohdalla erityisesti, osa oli ahkeria navettamiehiä, osaksi olosuhteiden pakosta, toiset oli enemmän käsityön tekijöitä. Samakait se oli poikienkin suhtee, joku ei hevin käsiään rasvaan sotkenut, toisella oli aina kädet kyynärpäitä myöten öljyssä ja muussa mönjässä.
Näin me olemme erilaisia ja hyvä niin, ykstoikkosta se elämä oisi jos kaikki oisivat samanlaisia. Hyvää illanjatkoa vaan kaikille.