Näin on jälleen viikko loppuun  vierinyt, lepopäivää odotellessa tutkistelen tätä uutta systeemiä. toivossa että oppisi hyödyntään tämän tarjoamat edut. edes joltain osin. Joku lukija jo eilen kyseli, että minne olen tämän piilottanut, toivottavasti hän on tämän löytänyt.  No paljosta ei jää osattomaksi vaikka ei löydäkään.

"Joutukaa sielut on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivi pois.

Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois.

Oi valitkaa tie, joka elämään vie. Kohta jo päättynyt päivämme lie."

Tuli tuo virren säkeistö mieleen, kun ajattelin kulunutta viikkoa ja sen tapahtumia, oli torstai-iltana kylän kinkerit. Se vanha perinne jatkuu meidän seurakunnassa, vaihtelevalla menestyksellä, mutta jatkuu kuitenkin.  Joka vuodeksi on papit kehitelleet jonkin teeman jonka ympärillä keskustelu pyörii.

Ihan hyvä niin, ja vielä parempi jos papeilla oisi se usko ja ymmärrys  kuin ennen on ollut useimmilla Jumalansanan julistajilla. Surullista vain on se, että tärkein tavoite oisi saada väkeä kirkkoon keinolle millä hyvänsä.,  Muistellaan vanhempaa aikaa, kun on ollut keskimäärin kaksi ja puolisataa henkeä kirkossa. Kaunis toivehan se on, että kansa kävis kirkossa mutta ei konstilla millä hyvänsä,

Oisiko ehkä sanan selittäjilläkin aihetta ajatella, mitä kansa kirkosta hakee ja mitä se sieltä saa. Miksi monet pettyy ja liittyy muihin joukkoihin, jopa uudestikastajiin.Eihän se ole oikein että kutsutaan ja kehoitetaan ihmisiä kirkkoon ja ehtoolliselle kauniin tavan vuoksi, jos omatunto nukkuu tai herännyt ihminen lähtee pettyneenä pois kun ei saa ravintoa sielulleen.

Näitä kauniiden esitelmien pitäjiä on kyllä joka puolelle, mutta onko hengellisen nälän tyydyttäjiä enää missään.

Ehdotin kinkereillä  kynttilänpäivän virttä, jonka sanat osaan ulkoa edellisen virsikirjan mukaan, Laulettiinhan se alusta loppuun, mutta kyllä oli köyhäksi riisuttu sekin.

"Jeesus, lailla Simeonin Suo mun vain sua katsella, Nähdä, että autuuteni, minulla on sinussa. Että autuus kaikkien, Myös on minun vaivaisen."