Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin.
Jos en voi suoraan, Isän syliin juosta ja uskon varmuudesta riemuita.
saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa ja ääneen huutaa: Herra, armahda.
Jos en voi katsettani sinuun nostaa ja lapsen lailla jäädä turviisi,
Saan katumuksen, tuskan alta pyytää Nyt minuun tartu, Vapahtajani !
Kirjoitan tähän vähän vanhemmilla ja tutummilla sanoilla.
Sä yksin Jeesus, täytä elämäni, mua kaiken, kaiken luokses painaa suo.
Ja joka päivä polkuun piirtämääni, Sä pyhät silmäs tutkistellen luo!
Jos en voi luokses voittajana tulla,tuon sulle tappioni kuitenkin.
Mä tiedän, että haavoihini sulla parannus täysi on, oi Armoisin.
Jos en voi riemuin laulaa kiitoskielin, ja ylistellen käydä vastahas,
mä sulle murheen voinhan itkumielin vuodattaa, kerjäten sun katsettas.
Jos en voi nostaa kirkkautees suureen mun synnin saastuneita kasvojain,
niin saanhan Jeesus jalkojesi juureen vajota tyhjänä ja tahroissain.
Kysyn miksi on nämäkin sanat pitänyt uudistaa, eikö nykyajan ihmiset oisi ymmärtäneet näitä vanhempia sanoja. Kaikesta halutaan ottaa se koskettava sana, terä, pois ja ohjata siihen, kuin ihminen itse jotain voisi autuutensa eteen tehdä..
Kyllä meidän pitää kaikki apu ylhäältä pyytää ja uskossa omistaa , ei omat työt ja teot auta
Kommentit