Hyvää sunnuntai päivää lukijani. Sain eilen illalla nämä antikvaarista tilaamani kirjat, Tuossa oikaisin itsen, niin sanotusti "ruokalevolle" Otin tuon punaisen kirjan ja luin ensimmäisen luvun, en malttanutkaan jatkaa lepoa, enkä lukemista vaan ajattelin tuon luvun laittaa muidenkin luettavaksi.
KAIKKI, MIKÄ ON MINUN, ON MYÖS SINUN.
Oli perjantai ilta-päivä. Olin ollut kotikäynnillä eräässä suuressa vuokratalossa seurakunnassani ja talon portaikossa kohtasin isän, joka tuli työstä kotiin. Hän talutti pientä poikaansa.
Pysähdyin ja tervehdin. Ojensin käteni tervehtiäkseni myös poikaa.Mutta ei, hän ei tahtonut ojentaa kättänsä.
"Etkö tahdo sanoa minulle päivää? Mehän tunnemme toisemme, eikö totta.?
"Niin, mutta minulla ei ole vapaata kättä."
"Minä näen, että sinulla on jotakin kädessäsi. Mitä sinulla on.?"
Poika katsoi minuun ja katseesta loisti ylpeys: "Katso! Meidän palkkamme !" Hän oli mennyt kadulle isää vastaan ja pyytänyt saada tuoda palkkapussin äidille. Hänen mielestään tämä oli viikon juhlallisin hetki. Hän ei tiennyt, kumpi oli iloisempi, äiti vai isä. Isä kyllä tiesi, mitä oli olla työttömänä, sillä siihen aikaan moni oli kokenut sen.
"Meidän palkkamme."
Isä otti rakkaan pikku poikansa syliinsä ja painoi hänet rintaansa vasten: "Niin, poikani, se on sinun, koska se on minun."
Kuinka usein olenkaan muistanut kohtauksen pimeässä porraskäytävässä. Pojan saarna oli voimakkaampi kuin monet katedraaleissa pidetyt saarnat.
"Meidän palkkamme." Poika ei ollut ansainnut markkaakaan, mutta se oli hänen, koska se oli isän.
Eikö tämä koske myöskin Jeesuksen työtä puolestamme ? Me emme tehneet mitään Golgatalla, me vain naulitsimme hänet ristille. Mutta pelastus, jonka hän voitti puolestamme verellään, on meidän. Se on Hänen tekonsa, ja hän antaa sen armosta kaikille, jotka tahtovat ottaa sen vastaan.
Kuinka rikkaita olemmekaan Hänessä. Hän tahtoo jakaa koko taivaan lapsilleen. Rauha - voima - ilo - ihanuus - kaikki on meidän, koska kaikki on hänen.
Kommentit