"On armas sunnuntai aamu tää,

se muistot miele ssä herättää.

Nyt toiset on kirkkotiellä."

Näin aikoinaan paimenpoika lauleskeli sunnuntai aamuna paimenessa ollessaan. Harva tänään kirkkoon suuntaa, useampi suuntaa jonnekkin mieleisempiin harrastuksiin. No, en minäkään kirkkoon menossa ole, ajattelin kuunnella miniää radion kautta ja sitten odottelen häntä perheineen kyläilemään.

Yksi muisto  ylitse muiden varjostaa tätä päivää. Tämä päivä kaksivuotta sitten oli se päivä jona sinut irroitettiin koneista ja maallinen majasi nukkui ikiuneen, sielusi liitäessä isän luokse, näin uskomme, se on lohtumme ollut. Muistosi säilyy aina rakas lapsen lapsi.

Niin vähän tiedämme elämästä, maisen matkamme määränpäästä.