"Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä."

Tuollainenkin on yksi vanha sanonta ja  kyllä se joskus tuntuukin siltä, että ei ole mitään  aikaseksi saanut. No, väliäkö sillä, eihän meiltä nyt enää kukaan ihmeitä odotakkaan. Itse en ole koskaan sellainen ollutkaan, että pitäisi yrittää ja näyttää, että minä se joku olen.

Päivä kerrallaan on vain pitänyt elää perheen ja karjan kanssa, tehdä se mikä on tarpeen ja välttämätöntä ollut. Nyt on töiden ja touhun vuoksi helppoa, nyt teen minkä teen, tietysti ne pakolliset ruuanlaitot ja välttämättömät siivoukset ja niissäkin voi lintsata. ei tarvii niin perinpohjin kaikkee tehä.

Paljon on aika muuttunut  minunkin elinaikana, ei ollut alkuun edes sähköä, eikä kunnon vettä, kolme kaivoa tehtiin, vettä nissä oli  mutta niin ruosteista ettei ruokavetenä voinut käyttää. Ruokavesi haettiin tonkalla kilometrin päästä ja talvella tehtiin lumestakin kahvivettä.

Valona pienessä kahden huoneen mökissä oli öljylamppu ja sitten tuvassa kaasulamppu ja hellakin. Sähkövalo saatiin kun perheessä oli jo neljä lasta. Sehän oli iso helpotus elämään, kun sai lypsykoneen navetalle ja pyykkikoneenkin jossain vaiheessa.

Taisi mun ajatukset alkuun olla jossain muualla kuin vanhoissa ajoissa, tässä päivässä paremminkin. Elokuu alkaa kääntyä jo loppupuolelle, lapset ovat aloittaneet koulut ja samalla siinä alkoi ilmatkin viileneen. Äkkinäinen muutos tuli ilmojen suhteen, yöllä oli jo aika kylmä, eilen aamulla piti jo villasukat hakea jalkaan.  Nyt näyttää kuitenkin tulevan aurinkoinen päivä, joten hyvää sunnuntaita jokaiselle.