Ja tätä päivää.  Pyykkien silitystä aamutuimaan ja pitihän se face tietysti ensin tarkistaa, että mitä hyvät ystävät ja kylänmiehet ovat yön aikaan touhunneet. Eipä tuolla ihmeitä ollut, yhden tyttären kanssa siinä kuulumisia vaihdettiin. Ikkunasta kun nyt ulos katson, on aikamoinen lumi sade. Oli kait yön ajan pysähdyksissä näillä seuduin.

Eilinen päivä meni seilates, ensin kirkonkylälle  Kaatuneiden omaisten kahvitilaisuuteen kahvittamaan porukkaa. Eihän se porukka iso ole, eilen vain oli vähän erilainen juttu, kun meidän  osaston sotaorpojen  tunnus tavallaan julkistettin. Kaikkihan ei olleet paikalla ja on niitäkin jotka eivät sitä merkkiä syystä tai toisesta ole halunneet. Paikallislehden toimittaja oli paikalla, saas nähdä mitä hän lehteen raapustaa.

Illalla oli sitten seurakunnan perinteisten kinkerien aloitus, aloitus jälleen meidän kylältä, pitäjän toiselta laidalta. Siellä meni sitten ilta joutuisaan kahvittelun ja keskustelun merkeissä. Aiheena oli Pelko. Mitä sitten kukin pelkää tänä levottomana aikana ja missä on turva kelläkin.

"Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, Kuin on tähti taivahalla. Lintu emon siiven alla."