Keskiviikossa ollaan jo menossa, kuukausikin vaihtui huhtikuuksi juuri tänään. Kevättä rinnassa linnuilla ja ihmisilläkin, mustarastaskin jo laulujaan laulaa. Niin se kesä lähestyy Luojan suunnitelmien mukaan, vaikka ihmismieli syksyn synkeydessä tuskailee, kun on pitkä talvi edessä. Nyt tosin se talvi oli kovin leppoisa, lyhyeksi jäi pakkaset ja lumenkin kanssa tultiin hyvin toimeen. Vielä on meidän korkeudella lunta, mutta tulvavaaraa ei ole kun ojat ovat sulat ja vesi virtaa kohti määräänsä.
Huomenna on sitten kiirastorstai, Vapahtajamme kärsimyksen ja yksinäisyyden päivä, matka Golgatan ristille. Muistammeko häntä ja kärsimystään vai voittaako uni kuten opetuslapset, joita Jeesus nuhteli: ette jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani. Eiköhän tämä nuhde koske meitä jokaista, tämänkin päivän opetuslapsia, emme ole yhtään sen parempia.
" Sun, päätäs veristääpi, Nyt kruunu piikkinen.
Sydäntäs lävistääpi Nyt synnit ihmisten.
Sun kietoi kuolon ansa, Jo silmäs sulkeutuu,
Enkelit murheissansa Eteesi kumartuu.
Mä nään, kuin voimas raukee Kuin pääsi kallistuu,
Kuin tuonen syvyys aukee Ja elos sammuutuu.
Sun tuskas sait sä kantaa Edestä syntisten.
Ken muu ois voinut antaa Niin suuren rakkauden.
Kun kuolo tuskaa tuottaa, Mua ehdi auttamaan!
Mä aina tahdon luottaa Armoosi avaraan.
Sun ristis pyhän puoleen Mun silmän katsovat.
Ilolla syliis kuolen, Kun sä mun pelastit.
kirjasta Hengellisiä virsiä ja lauluja.
Kommentit