Hiljainen ja rauhaisa Pitkäperjantai kallistuu jo iltaan. Ketään ei ole näkynyt kulkevaksi eikä kuulunut ääntä ensinkään. Huomenna voi olla toisin, kun lasten perheitä saapuu kokolle makkaran paistoon. Sitä odotan.  Pappa siinä kyseli, käydäänkö jossain, levon kannalta haluan tään päivän ottaa, on ollut niin monenlaista menoa ja touhua.

Tuossa päivällä makoillessa lueskelin jälleen tuota vuonna 1900  painettua laulukirjaa: Hengellisiä lauluja ja virsiä.  Olen aina tykännyt  Simo Korpelan sanoittamista  lauluista, niissä on syvällistä sanomaa meille jokaiselle. Yllätyin siitä, että niitä on tuossa kirjassa niin paljon, paljon muidenkin  suomalaisten tekemiä lauluja kuten Hilja Haahti.

Aamulla kuuntelin radiosta Jumalanpalveluksen, se tuli Mikkelin tuomiokirkosta, oli oikein hyvää puhetta rovastin suusta.

Päivä on ollut monenlainen, välillä on satanut lunta, väliin paistanut aurinko kirkkaasti, kyllä siitä kesä tulee.

Mä taas, oi Isä, kolkutan  Sun armo-oveasi.

Ja uskonkin sun kuulevan  Mua laupeudessasi.

En tule lahjoin, ansioin. Mit ois mull  annettavaa!

Jään oven taa   mä, onnetoin, Jos armosta et avaa.

Ja iäks jään mä oven taa  Ja yöhön sielu raukee,

Jos köyhänä en tulla saa;  Mutt oi sun oves aukee.

 Se aukee, oi, se aukee, oi! Se kokemus on mulla.

Ja ihmislapsi köyhä voi  Niin rikkaan eteen tulla.

 Ja rikas jakaa lahjojaan  Sen köyhyyteen ja vaivaan.

Oi kiitos sulle, Luoja maan,  Oi kiitos, Herra taivaan.

Simo Korpela.