Jo joutui armas aika, niin joutui ja pitkällä on kesäkuu jo menossa. No ei se kuukausi minnekkään mene, mutta elämämme päivät vähenee, päivän kerrallaan.  Mikähän ilmanmuutos se tämä nyt lienee, kun sataa ja tuulee, tuulee ja sataa päivästä toiseen. Väliin mahtuu yksi poutapäivä ja taas sataa.

Toisaalta kasvit on tykänneet kosteudesta, mutta peltomiehellä on ollut hankalaa.  Nyt jälleen tuli tuulinen pouta, joten pellon pinta kyllä äkkiä kuivahtaa joten toivoa sopii, että poikakin saisi viimeiset ohrat kylvettyä. Ei palijo reissaaminenkaan tällaisilla ilmoilla houkuta, kova työ on kun tuulessa koittaa pyöräillä puolenkilsan päähän postiloojalle. Tulet äsken laitoin hellaan, että vähän lämpeisi talo, lähtiskö jotain keittämään jos vaikka puolukkapuuron  ruisjauhoilla.