Niin se alkoi vuoden viimeinen neljännes. ei voi mitään ja tämän neljänneksen lopulla on sitten joulu.  No, ei minulla ole tarkoitus joulusatuja kirjoittaa vaan höpistä ihan arkista höpinää. Pappa tuossa iltasella kävi poimimassa ämpärin puolukoita ja ne tuossa perkkasin, pitäisi vaan survoo ja laittaa purkkiin.

Taitaa olla kuukausi aikaa kun edelliset poimi ja ne olivat kovin karttisia, ei ne survomalla juuri hajonneet joten sauvasekoittimella vähän niitä murskasin. Nyt ovat kypsiä ja isoja kooltaan. Vuodet eivät ole veljeksiä ja se näkyi ainakin meidän perunapellolla, peukalonpäitä ja niitäkin hyvin vähän, vaan sehän helpotti poimintaa kun ei tarvinnut kauan köykkiä. Eilen oli kolme pienokaista ahertamassa, kolmen aikuisen seurana.

Poika siinä koettaa saada viimeisiä viljojaan puitua,  vaan märkyys haittaa suopelloilla ja välillä uppoo liiaksi, siinä pappa kävi hinaamassa ylös, tutuksi on homma tänä syksynä tullut.  Osa jää puimatta märkyyden vuoksi ja osa jäi keväällä kyvämättäkin.  " Hän suo puutteen, Hän suo leivän. Murheen niinkuin ilon päivän."