Jää hyvästi  nyt, sinä maailma jää  Mun lähtöni joutuu jo aivan.

Ja rintani riutuu, ja painuva pää  Jo vaipuupi vuoteelle vaivan.

 Pois murheista nukkunen kohta. Mä vaivoissa rukoilen Herraani,

Hän aina on kuullut mun huutoni.  Jo lapsensa nyt,

Hän vaivoista lepohon johtaa.

edellinen vk. 581:1.

Tämä virsi ja muutama muu, veisattiin veljeni muistotilaisuudessa tänään. Tosin kaikki oli nykyisin käytössä olevan kirjan mukaan, joka minulle on niin vieras. Minä, kun olen jo lapsena oppinut monet virret ulkoa ja aina yksikseni kun laulelen  laulan vanhoilla sanoilla.  Mutta samapa se nyt kumpaa käyttää, ne ovat kuitenkin  virsiä.

Nuoret naiset lauloivat kirkkailla äänillään kirkossa, Kristallivirran, se oli ihan hyvä kaunis esitys. Minulle ei vain sopinut muistotilaisuudessa heidän laulama  , oliko se nyt iskelmä vai joku muu laulu.  Sanotaan että maailma muuttuu ja siihen pitää sopeutua. Ei kaikkeen tarvi sopeutua, Kyllä joku raja täytyisi  säilyä kirkon ja mailman välillä. 

" Jos Suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi, se ei kelpaa kuin pois heitettäväksi ja sikojen tallattavaksi", näin on jo pyhän kirjan lehdellä kirjoitettu  ja se näyttää nykyaikana siltä.

Mutta meitä oli iso joukko sukua koolla, muistelemassa veljeä, enoa, setää, kummisetää ja ystävää. Isompaan joukkoon oli kyllä varauduttu, mutta ei enää nähdä velvollisuudeksi käydä saattamassa poisnukkunutta,  no eihän lähtenyt itse ketään kaipaa, hän on murheista vapaa. .