Mun käteni olivat täynnä aarteita tämän maan,

ne kimmelsi kiehtoen mieltäin turhassa loistossaan.

Vaan Herra kun kädellään koski, mä naulojen jäljet näin,

ja särkyi  niin jalkoihin Herran  kaikki mun  käsissäin.

Tyhjät kädet, sanoi Herra, tyhjät kädet sillä olkoon.

joka tekee mun työtäin.

 

Mä seisoin tahraisin käsin, elämän kovettamin,

ja turhaksi näin minä työni,  jos kuinkakin ahersin.

Vaan Herra mua käsillään koski,  ja verta mä niissä näin.

Hän verellään kaikki tahrat poisti mun käsistäin.

Puhtaat kädet, sanoi Herra, puhtaat kädet sillä olkoon,

joka tekee mun työtäin.

Mä seisoin lepoa vailla pyytäen palkkaani,

ja kiireestä vapisi kädet,  vain harvoin ne rukoili.

Vaan Herra kun käsiini koski,  Hän rauhansa mulle soi,

ja levätä tuskaiset kädet käsissä Herran voi.

Tyynet kädet, sanoi Herra, tyynet kädet sillä olkoon

joka tekee mun työtäin.

 

Mä seisoin rohkehin käsin uhkuen voimaani,

vain itsellein elin mä silloin  ja omaa tein työtäni.

 Vaan Jeesus kun käsiini koski, näin turhaksi kiitoksen,

sai voimaa vain käteni siellä käsissään leväten.

Laske kätes, sanoi Herra, laske minun käsiini,

niin voit tehdä mun työtäin.

(norjan kielestä)

Vuoden 1943 Herää valvomaan  lehdessä oli tällainen suomennos,  on kait uudempi suomennos ja sävelmäkin.