Enhän minä paimenessa ole koskaan ollut, muutoin kuin laitumelta karanneita ajamassa takaisin aitaukseen.  Nuo kouluaikoina lauletut ja opitut elämän täyteiset runot ja laulut vaan pulpahtavat välillä mieleen.

Aamusella tuli tuo paimenpoika laulu mieleeni, pappa oli lähtenyt kylälle lumenlinkoukseen ja  kun ajattelin että on sunnuntai aamu,  soi mielessäni sanat: " On armas sunnuntai aamu tää, se muistot mielessä herättää, nyt toiset on kirkkotiellä.  Mä etsin kirjani kontistain, sen äiti vainaalta muistoks sain, Hän on jo tallella siellä, tallella siellä."

Viimme torstaina tuli jo kuluneeksi 25 vuotta kun äitini  nukkui pois. Mutta muistot on jäljellä, en tiedä varmaa onko tavaroissamme juuri äidin virsikirjaa, mutta äitinsä kirjan hän antoi minulle jo eläissään. Se on vanha ja paljon käytetty, kuten ennen käytettiin paljon virsi- ja laulukirjoja  siksipä niiden sanat ovat vielä minunkin ikäpolven mieliin syvälle syöpyneet ja nousevat tarpeen tullen mieleen. Lohduttamaan ja nuhtelemaan, muistuttamaan ainoasta tarpeellisesta, siitä mitä Vapahtaja itse Martalle sanoi: " Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois."

Tänään on siis laskiais sunnuntai, paaston aika alkaa, neljäkymmentä päivää Pääsiäiseen ja sitten onkin jo kevät pitkälle ehtinyt. Tänään on ollut keväinen päivä, vetistä räntää satanut ja vesi tippunut räystäiltä, jos yöksi tulee pakkasta on aamulla liukasta.