"Oi kiitos kaikesta minkä soi. Sun armos, armosta mulle."
Tänään olemme saaneet viettää juhlaa nuoren perheen luona. Viisitoista vuotta on aikaa kulunut siitä hetkestä, kun esikoisemme esikoiselle ja hänen nuorelle vaimolleen syntyi kaksoispojat. Pieniä olivat, mutta vanha sanonta sanoo, että maasta se pienikin ponnistaa.
Niin ovat nämäkin veljekset ponnistaneet ja rakastavien vanhempiensa hellässä huomassa kasvaneet komeiksi nuorukaisiksi. Ihailla täytyy, niin vanhempia kuin heidän lapsiaan. Paljon rakkautta, tukea ja apua ovat saaneet molemmin puolin olevilta, vanhemmiltaan ja isovanhemmilta. Vastoin käymiset kuuluu meidän jokaisen elämään, niitä riittää, mutta onnellisia ihmiset joilla on turvaverkot ympärillä. Eikös se ole merkki läheisistä suhteista ja läheisten turvasta, kun koko suuri suku kerääntyy juhlaan mukaan.
Aamulla osa jo kirkkoon, jopa pienten lasten kanssa, kolmeksi tunniksi istumaan. Sitten nauttimaan ruuasta ja kaikesta hyvästä, ennenkaikkea toisistamme, toistemme iloisesta seurasta. Eräs vanha mies jossain kasetilla laulaa: " murheet ne muualle mennä saa." Nämä ovat niitä elämän matkan pieniä juhlahetkiä joita voimme muistella matkaa tehdessä eteenpäin.
Viikon kuluttua saamme jälleen viettää juhlaa samoissa merkeissä, jos Jumala suo.
Taivaan tiellä,onko siellä Kulkijoita ollenkaan.
Herran henki, aina siellä, Missä sanaa kuunnellaan.
Missä kuormat lähimmäisten, yhteisesti kannetaan.
missä Herran veren tähden, synnit anteeks annetaan.
Siionin matkalaulusta.
Kommentit