Nuoruudessani löysin vanhan kotitalon vintistä pienen kirjan, "Pyhäkoululauluja". Olen kuitenkin tuon kirjasen kadottanut mailmaa matkatessani, tosin matkannut vain Suómessa. Siitä on jäänyt päänuppiin joitain puhuttelevia lauluja, ei kuitenkaan kaikiltaosin sanatarkasti, mutta sinne päin. Yksi laulu kertoo sairasvuoteella olevasta Helli tytöstä. Muutama vuosi sitten eräässa sunnuntaivekkari ohjelmassa vieraileva vanhempi rouva lauloi sen laulun, valitettavasti jäi ottamatta yhteyttä Paula Lehdistöön josko hältä oisi saanut kyseiset sanat.
Vuoteellaan lepää Helli, kipeinä jäsenet. Tuo isän, äidin silmään, saa karvaat kyyneleet. On lemmittynsä kohta, jo heidät jättävä. Ja pienen ystävänsä on multa peittävä.
Kun kerran isä yksin , oll luona lapsensa, Loi Helli heikon katseen ja puhkes puhumaan. " Nyt rakas isä kohta, käteni kylmenee vaan minne, sieluni joutunee.
On äiti osoittanut, tien mulle taivaaseen, mut isä kieltää Luojan ja elon ikuisen. On eri usko teillä, kumpaako uskon mä."
Jo isän valtas itku, hän puhkes puhumaan. "On äidilläsi oikein sä usko häntä vain..( tässä oli isän lupaus myös seurata jeesusta,) Ja Helli luottavasti, turvasi Jumalaan ja nukkui herätäkseen elohon parempaan.
Vanhemmat mitä tietä, näytätte lapsille. Ken ties te ohjaatte, mailman ,synnin polvuille. Niin että Herran Hengen, heist tätyy erota ja antaa lemmittyinsä, vaivoihin vajota.
Ois kiva jos jollakin ois tähän täydelliset sanat, ja vielä kivempi jos ois nauhalla tai levyllä.Jään odottamaan.
