2026-07-05
kl-20.22
Låt fanatasin flöda, 
ställ upp för alla människor, gör en ny årlig fest för stockholmare, fira människans variationer i staden, då du acepterar invandrare, då du acepterar svenskar, bli enade i ett årligt firande, älska alla, älska alla människor. En gång per år firas det Stockholms Pride...det är bra...men kan stockholmare tänka sig att börja fira "Stockholms enade människor"...menar alltså stadens mångsidiga ansikte...människor från hela världen...fira och acceptera människornas olikheter i Stockholm...ena er...visa världen och rasisterna, att vi alla är människor, likvärdiga människor...visa kärlek mot varandra oavsett vilken etnicitet du har...oh, ett sådant årlig firande skulle vara något humant, vackert, önskevärt.

2026-07-05
Att bli kränkt
Att bli kränkt är inte ett tecken på svaghet, utan en nödvändig förmåga att försvara sig själv. 
Ibland kan emellertid känslan gå för långt och känslan av kränkning 
 blir ett livshotande svar.
Man behöver alltså inte bli kränkt av allt, t.om av det vad andra skriver, isf har man problem.
kränkhetskultur är numera mångas akilleshäl.

2026-07-05
Du människa, vakna
Du människa, vakna, ta ansvar för planeten, sluta skita ner planeten. Med klimatförändringen förväntas den globala livsmedelsproduktionskapaciteten försämras...Det och det växande väderfenomenet straffar, i synnerhet av afrikanska länder och andra kriser, till exempel Afghanistan och Jemen, plus länder i Asien...Flyktingar som flyr svält och störningar kan vandra till Europa, mycket mer än det lilla antalet som kom under det senaste åren. Varför är människan en toka vad gäller klimatet..tänker människan bara sig själv, vill ha mer och mer...skiter totalt i hur klimatet blir...

2026-07-04
Arbetsplats-mobbning
Varför görs det inte mot arbetslpats-mobbning? ..Kränkande särbehandling är förbjudet, men det räcker inte.
Det som gäller idag är att mobbarna finns kvar och fortsätter att mobba... Man gör alltså i princip inget för mobbarna. .Istället attackeras många gånger den mobbade, man föreslår till den mobbade att byta arbetsplats ifall hon/han trivs inte...Man försöker rehabilitera den mobbade...Mobbarna vågar man oftast inte göra något åt...Varför?..
Varför inte rehabilitera mobbarna istället? ..Det ända rätta vore att ge den hjälp till den mobbade som behövs, men samtidigt ta itu med mobbarna, börja rehabiliteringen med mobbarna...Om mobbarna vet att slutet på deras mobbning är rehabilitering, skulle säkert många mobbare tänka två och tre gånger innan dom börjar mobba någon. man kanske vågar inte börja mobba när man vet att man åker på rehab och man kanske skäms.
Det pågår mycket vuxen mobbning på arbetsplatserna...Det kostar samhället mycket pengar...Det som kostar allra mest är mobbarna, för det är ju mobbarna som är skulder till att mobbade behöver hjälp... Mobbare orsakar tragedier i samhället, tragedier i dom mobbades liv...
När skall politikerna och andra beskutfattarna vakna och äntligen våga angripa mobbarna?
PS: har själv fått känna hur det känns att bli mobbad.

Pride-päivän jälkeen tulee useita Pride-viikkoja, ja Pride-kuukausi on täydessä vauhdissa. Liput liehuvat, ihmiset marssivat, iloiset sateenkaarivaatteet hämmästyttävät esteettisesti pukeutuneita.

Olemme yhtä onnellista Pride-perhettä!

**-**

Mutta mennään syvemmälle Pride-toimintaan. On useita Pride- alkuisella nimellä varustettuja yhdistyksiä (kommunistisen liikkeen huippuaikoina vastaavia olisi kutsuttu soluiksi), tärkeimpänä ja isoimpana Helsinki Pride -yhteisö ry.

Erillinen kaikista virallisista ja epävirallisista yhdistyksistä on kansainvälinen Pride-liike. Oletukseen sen taistelusta ihmisoikeuksien puolesta on vaikea sanoa mitään, sillä se on vain ”liike” (vrt. kommunistinen maailmanlaajuinen nuorisoliike 1960-luvulla).

Huomautus: Tarkoitukseni ei ole edellä suluissa mainituista vertauksista huolimatta väittää Pride-liikkeen ja sen toimintaa järjestäytyneesti hoitavien yhdistysten olevan kommunistisia. Kaikkien tämänkaltaisten, itseään vallankumouksellisena pitävien systeemien toimintamuodoista ja organisoitumisesta löytyy yhdenmukaisia piirteitä. [edit: olen saanut luotettavalta taholta kuulla, että Pride-kulkueessa on huudettu "Valta meille, alas porvarit". Tämä saattaa viitata johonkin aatepoliittiseen ajatteluun, joskaan ei välttämättä juuri kommunismiin]

Vaikeammin on osoitettavissa vallankumouksellisen muutoksen intomielisten puolustajien samankaltaisuus toiminnan ilmenemismuodoissa ja kiihkeydessä. Ehkä varovasti voisi kuitenkin sanoa, että vankka annos idealismia on aina taustalla – siksi kaikkien ”aatteiden” takana on nuoria enemmän kuin vanhoja.

Ikä tuppaa tuomaan realismin maustamia, kokemukseen perustuvia näkemyksiä ajatusmaailmaan.

Helsingin Pride-yhdistyksen NDA (non disclosure agreement) eli vaitiolositoumus puhuu myös samaa salamyhkäisyyden kieltä kuin muidenkin samantyyppisten kerhojen. Mitä tapahtuu Priden hämärillä vallan käytävillä ei ole julkista tietoa. Jos siitä jotain paljastaa, joutuu maksamaan sopimussakkoa jopa kymmeniä tuhansia euroja.

**-**

Mieltäni askarruttaa kuitenkin enemmän toinen asia: Priden olemassaolon tarkoituksena olevan maailman tarkastelu ja kvantifiominen.

Katsotaanpa Helsinki Priden tavoitteita.

Yleisluontoisten tasa- ja eriarvoisuus -mainintojen sekä ennakkoluulojen vähentämisen rinnalla Helsinki Priden säännöt puhuvat eritysesti sukupuoli-identiteetistä, seksuaalisesta suuntautumisesta ja seksuaali- sekä sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tukemisesta.

Nyt on oltava tarkkana. ”Identiteetti” voi tarkoittaa mitä tahansa, sitä Pride ei osaa määritellä. Ja kuten olemme saaneet lukea, Pride-aatteen mukaan sukupuoli-identiteetti on häilyvä ilmiö: se voi vaihtua, muuttua edestakaisin jne. Eikä se rajoitu mieheen ja naiseen tai näiden kahden välimuotoon.

Kaukana ei ehkä ole se Pride-liikkeen vastustajien vitsi, jossa jonkun sukupuoli-identiteetti voi olla vaikkapa banaani.

”Biologinen sukupuoli” on eri asia. Siitä Pride ei puhu samalla vakaumuksella, mikä on varmaan hyvä asia. Katsotaanpa miksi.

Miksi meillä mm. lääketieteessä puhutaan edelleen miehistä ja naisista? Siksi että ylivoimainen enemmistö meistä on biologisia (eli siis eksaktilla luonnontieteellä määriteltäviä) miehiä ja naisia. Näiden kahden ryhmän välillä on monia mm. sairauksiin ja kehon kehitykseen ja elimistöön liittyviä eroja.

Näihin kovan tieteen (eikä siis esim. psykologian ja sosiaalitukimuksen) luonnontieteen perinteeseen perustuvalla auktoriteetillaan esiin tuomien faktojen kanssa ei voi pelleillä. Ne ovat hard facts ja vaikuttavat meihin kaikkiin.

Luonnontieteillekin on jo varsin pitkään ollut selvää, että biologisia poikkeuksia sukupuoleen on. Nämä johtuvat kromosomivariaatioista, hormonaalisista häiriöistä ja variaatioissa sukuelinten kehityksessä.

Ihmisiä, joilla on tällaisia selvästi epätyypillisiä sukupuoliominaisuuksia, on tieteellisessä kirjallisuudessa esitetyn pohjalta arvioitu olevan n. 0,02-0,05 %:lla väestöstä. Suomessa se tarkoittaisi 1000-2500 ihmistä.

Vähemmistöjäkin on monen kokoisia.

Ei-binääriset, joihin Pride keskittyy marsseillaan ja lipunheilutuksillaan, ovat suurempi määrä. Suomessa arvioidaan olevan muutamia tuhansia tai jopa parikymmentä tuhatta. Ei-binäärisissä kyse on siis biologisista miehistä ja naisista, joiden sosiaalinen tai identiteettikokemus on jotain kokonaan muuta, tai häilyvää kahden sukupuolen välillä.

Ei mikään kovin iso vähemmistö sekään.

Oma teesini:

• Miksi juuri näiden pienten vähemmistöjen puolesta järjestetään täysimittaisia karnevaaleja ja muuta hurlumheitä? Eikä kaduille pitäisi lähteä lippujen kanssa jonkin isomman, tärkeämmän ja enemmän kärsivän vähemmistön vuoksi? Miten olisi vaikkapa maaseudun syrjäytyneet pojat? Hylätyt vanhukset? Huumeisiin sortuneet? Raiskauksen uhrit?

Häilyvää lienee ei-binäärisyyden ydinsana. Biologian kannalta katsoen kehitys tapahtuu varsin aikaisessa vaiheessa eikä sukupuoli (tai sen harvinaiset variaatiot) sitten muutu, ja joissain tapauksissa niitä voidaan auttaa kirurgian tai lääkkeiden avulla.

Häilyvä kokemus omasta itsestä taas ei tarvitse apua samalla tavalla kuin pysyvä tila. Sehän voi muuttua vaikkapa huomenna.

**--**

Jossain takaraivossani on ajatus muodista. Kaikenlaisia myös sukupuolisuuteen liittyviä muoti-ilmiöitä on ollut ja tulee olemaan. Muistaako joku parin vuosikymmenen takaiset ”metroseksuaalit”?

Ehkä housun lahkeiden taas kavetessa perinteisistä sukupuolista poikkeava sukupuoli-identiteetti jää edellisen sukupolven omituiseksi kokemukseksi, ja Pridea (tai siis Ylpeyttä) koetaan pillifarkuista ja tavallisen tylsästä naiseudesta.

2026-07-05
Vacker kvinna med positiva vibrationer. 
Fast man är vacker, är det inte alltid samma sak som att man är klok. Och en klok kvinna är inte alltid vacker. Men vad som är vackert, det sitter i betraktaren öga. Därför kan en och samma kvinna få höra att hon är vacker, ful, intetsägande, trevlig…och det viktigaste, kvinnans miner, minspel, visar hurudan hon är och då kan betraktarens öga tycka att kvinnan är vacker, men menar då inte enbart det yttliga, utan det inre som speglar av kvinnans miner, den sk. tysta kommunikationen.

2026-07-03
Meningar utan innehåll...
Ord...bara ord...just nu hittar inte orden...inga ord...fast visst kommer ord även nu...men orden säger inte mycket till andra :) ..ibland det bra så här...att skriva ord och meningar, utan något innehåll...det är skönt...avslappnande, underbart...orden behöver inte alltid betyda något...men det är bra att orden kommer iaf...fast utan någon större mening...osv...

2026-07-03
Medvetenhet om sin okunskap.
Du vet att du inte vet, Du är medveten om vad du vet, det är början på din visdom. Många människor är så själviska att de inte ens kan erkänna för sig själva, än mindre för andra, att de inte vet... När ögonblicket kommer då de inser att de inte vet, det är då början av den personens visdom börjar... Han har blivit klokare.

Tulen kesämökin pihalle aikomuksena aloittaa taas kerran vuohenputkien kitkeminen (vihaan sitä!), kun edessäni pomppii lähes täysikasvuinen rastas. Ilmeisesti se ei kuitenkaan vielä lennä, koska  puikkelehtii vain pensaiden suojaan. Rosita-koira jäi onneksi sisälle, mutta käyn kuitenkin sulkemassa oven. Askaroin pihan toisella puolella ja palaan sitten etupihalle, ja rastas on taas siinä ja yrittää piiloutua. Se reagoi hitaasti. Onkohan se tarve? Miten helppo saalis se olisikaan jollekin pedolle.

Mökille on isommalta väylältä vajaa kilometri hiekkatietä. Sitä pitkin ajaessani pusikosta hypähtää tielle koira, niin luulen ja harmistun: kesäkuussahan niiden pitäisi olla kytkettynä.  Koira tekee kuitenkin pikaisen U-käännöksen; kaikki tapahtuu muutamassa sekunnissa. Ehdin kuitenkin huomata, ettei se ole koira vaan metsäkauris. Kaurishan on aikuisenakin varsin pieni, mutta tämä oli silti mielestäni vasa.

Samalla tiellä istua nakottaa jokin tipi, lajia en tunnista. Lähestyn sitä autolla varovasti. Se siirtyy muutaman metrin eteenpäin. Hei! huudan mielessäni, nouse nyt lentooon tai mene tien syrjään. Tipi ei ymmärrä vaan lähtee taas etenemään tietä pitkin pienin pyrähdyksin. Näin etenemme muutamia kymmeniä metrejä ennen kuin lintu oivaltaa, että tästä kannattaa nyt kokonaan väistyä.

Olen tulossa kotiin Rositan kanssa, kun ohitse kadun yli vilahtaa silmänräpäyksessä jokin otus, kuin pieni kynä. Yritän ensin hahmotella, että se olisi metsähiiri, -myyrä tai päästäinen, mutta niiden ruumin muoto ja tapa liikkua on aivan erilainen kuin tämän viivana syöksyvän eläimen. Niinpä uskon, että se oli lumikon poikanen. Lumikkohan on aikuisenakin pieni, mutta ei tällainen tirriäinen kuitenkaan. Aikaisemmin olen nähnyt alueella kärpän, mutta olisiko kärpän lapsi kuitenkin isompi?

Jälleen Rositan kanssa liikkeellä. Huomaan, että sen kuonoon on tarttunut höyhen, ja kohta se jo nuuskii pientä sulkaa. Niiden  alkuperäkin paljastuu pian: kuollut variksen poikanen. Voi sentään. Varikset etsivät ajoradalta sapuskaa, eivätkä kokemattomat linnut älyä lähteä ajoissa pois ajoradalta, joten raatoja näkee joka kesä. Taloyhtiön pihallakin lentelee höyheniä, en tiedä kenen, mutta veikkaan rastasta. Räkättejä ja punakylkirastaita näkee koko ajan, mutta esimerkiksi tiaiset muuttavat jonnkein syrjemmälle ja palaavat syksyllä pihapiiriin.

Kuljen Rositan kassa lammenrantatietä. Huomaan, että  vesirajassa kyhjöttää kolme lokin poikasta, kaksi on hereillä mutta yksi nukkuu! Ihmisiä ramppaa ohi muutaman metrin päästä. Jos olisin vapauttanut Rositan fleksin, se olisi kai helposti saanut kiinni nukkuvan linnun. Eri asia, olisiko tahtonut tai uskaltanut siihen tarttua. Näköpiiriin ilmestyy valkoinen lintu, jolloin poikaset alkavat piiskuttaa kimeästi. Lintu kuitenkin laskeuttu lyhtypylvään päälle ja jää siihen tarkkailemaan tilannetta. Kävelen noin 150 metriä eteenpäin, kun huomaan taas lokin poikasen, joka rääkyy. Onko se eksynyt muusta poikueesta? Kun kävelen saman paikan ohi seuravana päivänä, lokkipoikue on yhä samalla paikalla, neljättä ei näy.

Muutama kesä sitten näin kolme jäniksen tai rusakon poikasta, kaksi kuollutta ja yhden elossa olevan. Riehuikohan silloin jokin tauti? Nyt en ole nähnyt pienokaisia, mutta aikuiset vierailevat pihalla säännöllisesti (kyse on siis kerrostalon pihasta).

Mutta semmosta se on. Ensimmäinen elinvuosi on eläinten pienokaisille vaarallinen. Fiksuimmat, varovaisimmat, neuvokkaimmat ja onnekkaimmat selviävät aikuisiksi niin luonnossa kuin ihmisten luomassa omituisessa ympäristössä.