Kesäkuukin jo kallistuu loppupuolelle,  pihapuiden kukinnat alkavat olla ohitse,nyt seurataan miten omenapuiden kukinta onnistui, saadaanko satoa. Herukkapansaat kyllä  tuottavat jälleen marjoja, ongelma vain meillä, kummat ehtivät kypsät poimia, ihmiset vai "rätykät" se on ainainen kilpajuoksu, Monenlaisia konsteja on kokeiltu, pelätinukkoa/akkaa,  verkkoja,  välkkyviä nauhoja ym,  mutta ei linnut tyhmiä ole, pian ne huomaa  noiden  vaarattomuuden, verkon läpi pensaanjuurelle, siellä saa rauhassa syödä.

Juhannuskin tuli ja meni paremmin rauhallisissa merkeissä, savusaunakin jäi lämmittämättä, vesiongelmaan me vedottiin, oisiko kuitenkin laiskuus ollut se suurin syy. "sisäsauna" kyllä lämmitettiin mutta senkin käyttö jäi vähäiseksi ja makkaratki paistettiin sisällä.  Täällä Pohojanmaallahan on se "juhannushera", juustokeitto se  tärkein herkku, eihän siitäkään ihan kaikki tykkää mutta toiset sitäkienemmän.

Torstai oli keittopäivä,  vanhan ohjeen mukaan, maito "lypsylämpimäksi" ja siihen  juustonjuoksete ohjeenmukaan, annetaan juoksettua  noin puolituntia ja sitten kattila liedelle ja hiljalleen kuumumaan kiehuvaksi, Minä tykkään hyvin varoen sitä juustomassaa alussa liikutella ettei juustot mene pieniksi muruiksi,  mutta se teräskattila on siitä ongelmallinen kun  se polttaa helposti keitoksen "pohjaan " sitä on pakko liikutella, Minulla on iso vanhanajan  alumiinikattila jossa ei pala pohjaan eikä kuohuyli, eläkää sanoko että se kattila on vaarallinen.

 Lapsuudessani keitettiin rautapadassa, sitten tuli ne kauniit emalikattilat, joissa taatusti maitoruuat  paloivat pohjaan,  Sitten tuli/oli myös alumiinikattilat, verrattomat maitoruokien keitossa, Sitten joku keksi teräskattilat, niitä mainostettiinkuin ne on hyviä,  -50 luvulla kotitalousopettaja sanoi haittapuoleksi, että ovat kalliita.  No, alumiinikattiloista tehtiin niin vaarallisia, dementtian ym vaivojen aiheuttajia että saatiin kodit ja koulutkin hankkimaan niitä teräskattiloita. 

Kukin taaplaa tyylillään sanotaan, siihen on oikeus. Hyvää kesänjatkoa kaikille,

Oli tosi lämmin ja kaunis päivä   istuskella heidän suojaisella pihalla nauttien  runsaista tarjoiluista.   Tänäaamuna oli kuin syksyinen sadeilma, hämärää ja tuulista, tuli mieleen  virren sanat;"Hän säät ja ilmat säätää Ja aallot tainnuttaa," Näin se on, ei ihmisvoima mitään voi. Mutta ei sitä sadetta kauan piisannut, aurinko   sysäsi pilvet pois,sade lakkasi on ollut jälleen kaunis ja lämmin päivä. 

 Vanha sanonta kuuluu, minkä ennen juhannusta sataa, sataa suoraan laariin, kylväjä on saanut siemenet peltoon odottamaan sadetta ja aurinkoa että kasvulähtee käyntiin.  Siinä toivossa kuten tuon virrensanat jatkuu; "Ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa,   Usein sen viljan on halla turmellut, hänen  sallimuksesta, mutta on kuitenkin auttanut ja antanut selviämismahdolliuudet  kansallemme,  Sitä toivon ja rukoilen, että Jumalan rakkaus ja kärsivällisyys  vielä kantaisi maatamme ja kansaamme.  " Hän onneen meidät ohjaa, Jos joutuu johdantaan.Sen rakkauden pohjaa, Ken pystyy koskaan tutkimaan."

Syksyn tullen näemme.  jolle elonpäiviä on suotu,  millainen kesä oli ja mitä syksyllä maasta kukin korjaa,,  Muistaisimme vain kiitollisinmielin odottaa ja vastaanottaa  mitä ylhäältä annetaan, yhtyen tuon virren viimeiseen säkeistöön,  vuoden 1938 kirjan  560.  SIIS KIITOS, HERRA TAIVAAN,  KUN LAHJAS MEILLE TOIT  JA  PALKAKS TYÖN JA VAIVAN  TAAS PUHTAAN LEIVÄN SOIT. SUO, ETTÄ  ALTTIIN MIELIN  MYÖS KÖYHÄÄ HOLHOOMME, JA  SYDÄMIN JA KIELIN  SUA LAKKAAMATTA KIITÄMME.

 Niin se alkaa olla toukokuukin lopussa,  monenlaista käännettä siihenkin on mahtunut. iloitsen siitä että korkein on suonut voimia/terveyttä voidakseni olla käänteissä mukana,  Yksi suuri ilonaihe oli  se, kun maaliskuun lopulla syntyi ensimmäinen  viidennenpolven edustaja, viimesunnuntaina  kasteen yhteydessä Hän sai nimen Joel,  Taivaanisän hellää huolenpitoa  hänelle toivon sekä vanhemmille voimia ja taitoa, mailman meri on myrskyinen.

Pitkästä aikaa pääsin käymään pojan ja vaimonsa  kanssa kaukana , " hesassa" asti tyttären perheen luona.  Hän ainoa joukosta joka nuorena  sortui työnperässä "etelään" ja työtä on aina riittänyt ja vieraitakin, kun suku kulkee, kuka vain kyläilläkseen ja osa kokouksissaan, mikä missäkin tarkoituksessa, aina on yösija tarjolla  josta suuri kiitos.

Olihan siinä äitienpäiväkin ja esitin, että sitä pidetään vapunaikaan samalla kun pidettiin puuntekotalkoita  no pidettiin silloin ja monena muunakin päivänä, kortteja ja kukkia kertyi,korteista monet itse taiteiltuja. On synttäreitäkin useampia ja nyt lasten koulut päättyy, vuoden uurastus on takana, ansaittu loma alkaa. Toivottavasti iloinen päivä jokaiselle, ei suuria pettymyksiä, Monille kuulettaa olevan pettymys kun ei löydy kesätöitä, mikä oisi nuorille  tärkein asia saada kokemusta työstä.

Oikein hyvää ja turvallista viikonloppua ja tulevaa kesää. 

Vappuhan on aina ollut kiva vapaapäivä koululaisillakin, mutta lapsuudessani se oli aina perunansiementen nostopäivä. Tuvan lattianalla oli iso kellari  josta nostettiin ja valikoitiin terveitä perunoita siemeneksi  kymmenisen hehtoa, jotka sitten kesäkuun alussa istutettiin lämmenneeseen peltoon aloittamaan   uudensadon kasvatusta.

Vappuahan seuraa äitienpäivä ja se oli maalla merkittävämpi päivä,  Koulun piha oli lakaistu/haravoitu puhtaaksi,  ohjelmat juhlaavarten harjoiteltu, äitien kukat tehty odottamaan .  Äitienpäivän aamuna oli joskus toiveissa saada uusi mekko, uudet sukat ja ehkä kengätkin, pieneksi käyneiden tilalle. Juhlaan kokoontui   koko kylänväki, ei vain äidit.    Koululaiset  esittivät monenlaista ohjelmaa, näytemiä, runoja, laulua,  yksi näytelmä jota esitettiin useammankerran oli "Myrsky ja Päivänpaiste" . olin se vanhamummo jota myrsky riepotteli. 

Nyt olen se mummo, enkä tykkää kun tuulee niin kylmästi, mutta toivossa eletään että se siitä lämpii. Hyvää ja turvallista Vappua.

 Eilen olin kirkossa, Perhemessussa. minulle tuli se tunne että olen vanhauskoinen mutta en pidä sitä pahana. Toivon että moni palaisi raamatunsanan äärelle, ei vain sen lukijaksi, mutta myös tekijäksi.  Itse olen huono lukija ja tekijä, mutta lapsesta saakka  kristillisyyttä harrastanut, oppinut lauluja ja virsiä paljon ja niitä kertaan ajatuksissani  yölläkin valvoissani. Vanhoissa lauluissa on sanomaa, ei vain tyhjää toistoa,  Omistan mm. Axsel Keihäsen Pyhäköululaulukirjoja, on Nuori Siion vuodelta 1939, on sininen laulukirja  ym. 

Ihmettelen sitä, että miksi nämä laulut ei enää kelpaa  ammattilaisille, jotka lapsille lauluja opettavat, miksi pitää säveltää hempeitä  rallatuksia kirkkoonkin esitettäväksi. Pienet lapset kun niihin oppii sitten  jossainvaiheessa aletaan suunnnitteleen  laulukirjojen ja raamatun kieliasun muokkaamista "ymmärrettävään" muotoon.   Olemmeko laiskoja opettamaan  lapsille sanojen sisältöä,   vieraannuttamassa heitä  uskon asioista.  "Siunaa  ja Varjele meitä, korkein kädelläs. Kaitse ain kansamme teitä Vyöttäen voimalla meitä. heikkoja edessäs "

 Eihän eläkemummolla hätää ole kun on lämmin asunto ja  rahat on vielä ruokaan, vuokraan ja lääkkeisiin riittänyt. Terveyshän meillä ei ole omassakädessä, mutta meillä on lupa sitäkin pyytää, häneltä jolla on valta, sitä antaa tai ottaa pois.  Kiitollisena siitä olen, kun  kuntoni on kohentunut, jaksaa käydä lenkillä ja tehdä näitä  sisähommia, . Onhan minulla tuo "invamopo"  joka otettiin talviteloiltaan  esiin, aurinkoisena päivänä on kiva käydä vähänedempänäkin katselemassa  rantoja ja muita maisemia, 

  Ensiviikolla on sitten "Vappu" ja motoristikirkko, toivottavasti on kaunis ilma ja porukkaa liikkeellä,  alkaa toukokuu joka tietää viljelijöille kiireitä ja raskaita aikoja,   lapsille intoa viimeisiin kouluviikkoihin sitten alkaa kesäloma.

Jatkampa toiste, jos järki juoksis paremmin.  Hyvää päivänjatkoa.

 Jäin miettimään, kuinka paljon on sukuani, tuttuja  ja tuntemattomia näihin kalmistoihin  saateltu.Ensimmäinen jonka muistotilaisuudessa olin, en haudalla, oli kummisetäni, . mummoni veli , syksy 1952.    Sen jälkeen on ollut monet "surujuhlat" joissa olen ollut mukana  oman sukuni ja  mieheni suvun  osalla.     On saateltu naapureita ja sukulaisia  naapuriseurakuntienkin   kalmistoihin.  se on sitä elämän kiertokulkua joka menee Luojan suunnitelmien mukaan,  ja sen joudumme ottamaan vastaan, vaikka se joskus tuntuu väärältä.   On saateltu lapsia ja nuoriakin, uskossa että  Jumala näki hyväksi korjata talteen mailman myrskyistä.  Siihen turvaten ovat esivanhempammekin jaksaneet ottaa surut vastaan  Kun mummonikin sisaruksia  oli yhtenä keväänä kuollut neljä,  muutamanvuoden ikäisinä. Kurkkumädän ja muiden tautien raivotessa.  Ei silloin ollut "terapeutteja" lohduttamassa, oli naapurit ja ystävät ja suuri oli usko Jumalaan, mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta,      Tätä uskoa, tukea ja turvaa toivoisin tämänkin ajan  ihmisille, tämän myllertävän mailman keskellä.  Nykyisin puhutaan "yhteisöllisyydestä" mitä sillä sit kukin tarkoittaa, Ennen se toimi ja yksi hyvä esimerkki siitä oli,    olipa yleinen kutsu tai kirjekutsu, kokoonnuttiin  aamulla varhain surutaloon kahville ja sitten  saattue siunauspaikalle, kirkkoon tai hautausmaalle,  Usein siunaus haudalla oli jo kello yhdeksältä, siis ennen Jumalanpalvelusta.

Näin oli isänikin siunaus 40 asteen pakkasessa ja matkaa oli  lähes kolmekymmentä km. Se yhteisöllisyys usein näkyi siinä,   että  saattoväen ruokailu tapahtui  naapuritalossa, ja taas kahvitukset  surutalossa,  Ei tarvittu suuria saleja vaikka silloin arvostettiin, kunnioitettiin  vainajaa ja kutsujaa, sekin on nykyisin muuttunut niinkuin kaikki muukin

 Tottakait oisi voinut toisinkin käydä, mutta kun se säidensäätäjä  on toinen, emmekä koskaan tiedä muuta kuin minkä näemme.   Miehelläni oli aina pelko, että pellot kuivuu liiaksi eikä siemen idä, kokemusta ehti tulla monenlaisista, niin keväistä kuin syksyistäkin..

Kyllä viljelijä on säiden armoilla jokasuhteessa, monesti vuosikymmenten saatossa tuli mieleen, että  ne tukirahojen kadehtijat voisivat tulla yrittäjäksi, kokeilemaan  sen työn viehätystä,    Mutta leivässä pysyttiin, eikä tarvinnut nälissään nukkumaan mennä, Senverran eläkettäkin saa, että saa ruokaa ja lääkkeitä, joihin menee aikapaljon euroja.  Kiitollisin mielin käyn levolle.  

 Onhan elämässä toki tapahtunut monenlaista kuluneiden vuosien aikana,  kesällä tulee kolmevuotta  mieheni kuolemasta, jäin yksin kotiimme. Paikalle jossa olimme asuneet 60 vuotta, vuoden siinä asuin  lasten perheiden tukemana mutta sitten tuli tilanne eteen, muutanko kylälle lähemmäs palveluita.

Muutin syksyllä -24 rivitaloon  vuokrakolmioon, on kauppa ja posti lähellä, apteekkikin ja sitähän  minunlaiseni tarvii. Jotain palvelua vielä terveysasemalta saa, suurinosa on viety naapurikaupunkiin.  En halua valittaa, vaan kiittää  hyvästä hoidosta  jota olen saanut sairaaloissa, joissa olen joutunut käymään,  Lapset, lähes kaikki, asuvat lähialueilla, pohojanmaalla, ovat tukena ja apuna, kyyditsevät kun tarvetta on ja pääsen käymään  entisessä kodissani heidän kanssaan.

      Sä yksin Jeesus, täytä elämääni. Mua kaiken, kaiken luokses painaa suo.

Ja joka päivä polkuun piirtämääni, Sun pyhä silmäs tutkistellen luo..

     Jos en voi luokses voittajana tulla.Tuon sulle tappioni kuitenkin.

Mä tiedän. onhan haavoihini sulla Parannus täysi. kaikkein armoisin.

    Jos en voi riemuin laulaa kiitoskielin.  Ja ylistellen käydä vastahas.

Sinulle murheen voinhan itkumielin  Vuodattaa, kerjäten sun katsettas.

    Jos en voi  nostaa kirkkauutees suureen  Mun synnin saastuneita kasvojain.

Niin saanhan, Jeesus, jalkojesi juureen, Vajota tyhjänä  ja tahroissain! 

Jospa osaisimme  heittää huolet huomisesta hänen kannettavakseen,  päivä vain ja hetki kerrallaan eteenpäin.