Oi, rakkain Jeesukseni, piinattu verinen. Mun särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen.

Sua taivaan kunnialla Ylhäällä palveltiin. Nyt orjantappuralla, pääs pyhä kruunattiin.

Ah kuinka Herra taivaan, säikähtyy sieluni. Kun kärsimääsi vaivaan, on syynä syntini. Mä synnin kuolon orja, vain vihaa ansaitsin. Vaan ristis kautta kurja, sain armon kuitenki.

Ristisi kautta vain meillä on oikeus  syntien anteeksi antamukseen, se on ainoa lohtu murheessa, siinä murheessa, kun synti ahdistaa sydäntä ja kuolo kauhistaa. Muuta turvaa ei ole,eikä kestävää apua ja turvaa muualta saa. Siispä pyyntömme olkoon tänäkin pitkänäperjantaina, paina meitä ristisi juureen armoa ja anteeksi antamusta anomaan, uskomaan ja luottamaan siihen, että minunkin puolestani on velkakirja kuitattu.

Tuossa eilen, kiirastorstaina, useaan otteeseen muistin vanhaa setää, joka jo vuosia sitten sai taivaallisen kutsun kuulla juuri tuona iltana. Illalla tuli tieto, että vanha koulukaveri ja naapuri oli eilen muuttanut ajanrajan tuolle puolen. Hän oli itseäni muutaman vuoden nuorempi. En hänen elämänsä viime vuosista ole tietoinen, mutta Jumala tietää ja hänen huomaansa voimme jättää hänetkin.

Nyt kiitos Jeesus sulle, Sä parhain ystävä. Kun kuolemas on mulle iäinen elämä.

Mua auta uskollisna Sua aina seuraamaan. Sinussa turvallista, myös kerran kuolemaan.

Jakeet virrestä 63.