Kovin on ollut hiljaiset pyhät. Tottahan rauha ja hiljaisuus on paikallaan tällaisina muistojen täyttäminä päivinä. Tuossa lettuja paistaissa itsekseni mietin, että kuinka sitä ikää jo on kertynyt jos mittaan sillä, kuinka monta sukulaista ja muuta läheistä on pois nukkunut muistini aikana.

Niitä on paljon. Suvussamme oli monta ikäihmistä ja vuosikymmenten saatossa sitä ikää on kertynyt jokaiselle. Ei aina ikä, vaan usein sairaudet ja onnettomuudetkin ovat vieneet viereltämme nuoriakin.. Ja se on aina raskasta kun nuori joutuu lähtemään parhaimmassa nuoruudessaan.

Mikä on Jumalan tarkoitus kulloinkin, sitä voimme vain  arvailla. Kuitenkin sanotaan, että kaikki koituu niiden parhaaksi jotka Herraa rakastavat. Näinhän se on, muistutusta meille jälkeen jääneille, muistutus valvomisesta ja kilvoittelusta, ettei kuolema tulisi yllättäin ja tapaisi meitä "nukkumasta" kuten tyhmät neitseet.

" Tuolla taivaan asunnoissa, autuaissa Jumalan.

Itku on ja murhe poissa, Siel on ilo ainiaan.

Oi, jos sinne minäkin  Murheen maasta pääsisin."