Maria mummo.

Tässä tänään otettu parempi kuva meidän hiirikoirasta,

Tässä yksi pakoaukko, noin metri seinästä on lumen painama spirea pensas, siinä pääsee äkkiä piiloon jos vaara uhkaa, Näitä pakopaikkoja on monen pensaan juurella.  En vaan ole onnistunut kuvaamaan, kun se katselee tuosta aukosta.

Tässä tilaustyönä tehty puunkantokori, kova oli työ, niin punonnassa kuin niittaamisessa, mutta loppuun sain . Siisteydestä en kyllä kymppiä antaisi, niin vaikea on tehdä. Ehkä vinopunonnalla oisi parempi. Täytyy joskus kokeilla.

Eräältä henkilöltä sain vielä näitä vanhoja costariikka pusseja joista sain vielä tällaisen kassin tehtyä. Ja sitten tuossa kaksi Presidenttipussi koria. Vihreä pinta pois,  Pussit puoliksi, tulee kevyt mutta kestävä kori.

Tässä yksi "töllötys" työ.

Tuo sanonta tietysti tarkoittaa ihmisiä, että käydään vuoroin vieraissa.  Tuli vaan tuo mieleeni, kun olemme tänään katselleet ikkunasta vierailijoita lintujen ruokapötkön luona.

Tiaisethan siinä normaalisti ovat, mutta

 tänään siinä jälleen oli meidän jo tutuksi tullut Kärppä.

Keltasirkkuja tai mitä lienevät, nokkivat syreenipensaan alla jyviä. Elämää riittää pihalla. 

Niin on vaalipäivä iltaan ehtinyt, mitä ilta kertoo sitä odotetaan. Tosin yksin odotan, kun se toinen on tuolla vaalipaikalla päivän istunut, mutta eiköhän se routa porsaan kotiin aja ennemmin tai myöhemmin.

Äänet käytiin antamassa,hienoisen lumisateen saattelemana vaan ei sitä lunta nyt kuitenkaan enemmälti kertynyt jotta tarvis illaksi mennä papan linkoomaan.

Tässäpä olen sänkyni laidalla istunut tämän läppärin kanssa usenan tunnin ajan . Mutta kun sitä ei ole sinut näiden koneiden kanssa, niin ei siitä mistään uudesta mitään tule. Olen kerran tehnyt kuvakirjan ifolorin sivulla ja nyt yritin uutta,mutta ei taito riittänyt joten ladatut kuvat päätin ottaa kuvina. Päätin niin, mutta kun sitten oli ostoskorissa ne kuvat ja myös se kirja. No puhelu tyttärelle, niin se asia selvisi ja sain kirjan poistettua. Sitten tein vielä toisen kuvakasan tilauksen samaan syssyyn. Ostan kansiot erikseen kuten ennenkin, eiköhän ne kuvat niissäkin säily muutaman kymmenen vuoden ajan, sen ajan kuin ihmisten ja paikkojen tietäjät ja tuntijat ovat tolokullaan ja voivat niitä katella.

 Siitähän ne oppineet puhetta pitää, että kannattaisi tehdä kuvat kuviksi, eikä vain tänne koneelle säilöä, tämä kun on niin arvaamaton tallelokero, ettei tiedä milloin on kaikki hukassa. Vaan onhan tästä ollut se hyöty, että paperikuvien hinnat ovat kovasti pudonneet, joten raskii niitä köyhäkin teettää.

Taisi tässä mennä päivä syömättä ja lähes juomattakin, joten jostain rupesi murina kuulumaan niin piti käydä laittaan pannu levylle ja eilen tehtyä lohilaatikkoa lämpeneen, paloihan se vähän pannunpohjaan kun näiltä tärkeiltä hommilta ei joutanu mennä katsomaan. Mutta olihan se hyvää.!!!!!!!!

Jaa, tunnin kuluttua ne alkaisi ne jaaritukset tuolla töllössä, pitää kait se avata ja toisella korvalla kuunnella, ei ne ne broknoosit ja muut ennustukset kovin mielenkiintoisia ole. Mielenkiinto kohdistuu vain siihen ketkä kaksi selviää toiselle kierrokselle, onko sellaiset, että kehtaa sanoa olevansa SUOMALAINEN.  Kuten eräs kaveri kirjoitti ettei kehtaa kohta ulkomailla sanoa, että on suomalainen.

Huomenta päivää vaan, tänne sorruin ja kiinnostavia blokeja on paljon. Ei auta kuin sulkea kone ja lähtä tuonne toiseen huoneeseen kahvipussien pariin.  Ulkona on nyt kymmenen asteen pakkanen ja aikamoinen tuuli, joka on puiden kuormaa hellittänyt.

 Nyt täytyy ensin käydä puita lisäämässä pannuun ja tuoda sisällekin, hella on niin herttainen, kun se lämmittää.  Pappa lähti jälleen nuoren perheen rakennukselle auttamaan. Kyllähän se vanhakin jotain tekee ja vähäkin apu on tarpeen.  Hyvää päivän jatkoa vaan.

    Tulihan se talavi pohojanmaalle, monet odotti ja tuskaili kun ei ole lunta. toiset nautti leudosta ilmasta, säästyi polttopuita ja muita lämmitys aineita. Aamulla tuossa hämärän kähämäsä kävin pihalla ottaa muutaman kuvan lumisesta maisemasta.

Valkoinen kinos kannon nokassa ja lumenpainosta nääntyvä lumipalloheisi.

Vähän liian kaukaa otettu kuva piha männystä. Tavallisella, pienellä kameralla ja oppimaton ottaja.

Tuija pensas oli saanut kunnon kuorman .

Mitähän se mummo lie hommannu, kun on kelkka noin unohduksissa ollut.

Pian noiden kuvien ottamisen jälkeen alkoi sellainen tuuli ja tuiverrus, että puiden kuorma paljon keveni, mutta linkomiehelle riitti töitä. Taitaa aamulla olla uusi urakka edessä, tosin ei nyt sada, mutta tuuli voi tukkia teitä.

Tuossa ihan oikeat sukat ja sitten kudoin nyt muotia olevat putkisukat, jossain lehdessä oli juuri tuon kuvioneuleen ohje. En tiedä miten tuollainen sukka jalkaan ja kenkään sopii.

Tässä samalla kuvioneuleella kudotut, mutta perinteinen kanta. Lanka on papukaijaa.

Niin mikä?? No se korien teko, pikkuhilijaa, ensimmäinen on nyt tässä.

Samasta toinenkin kuva, ei kait se asiaa selvennä, mutta laitan tähän.

Tämän kooksi sit tuli. 43cm-23 centtiä ja korkeus 30.. Aikamoinen työmaa oli noin ison korin teko. Eilen ompelin kaikki päreet ja tänään nyt iltapäivän aikana kokosin sen. Niittaukset saa jäädä huomiseksi.

 Aamupäivällä laitoin joulukuusen jäähylle, varisti melkein neulaset lattialle, siitä niitä sitten harjasin ja imuroin pois, Rauhallinen päivä muutoin ollut, yksin pyörinyt kun pappa meni läänin pääkaupunkiin kokoukseen, niin mihin, eihän meillä enää ole läänejä, eikä kohta pitäjiäkään on vain työssäkäynti alueita. No, väliäpä sillä, me muistamme kansakouluajoilta läänit, kaupungit ja kauppalat, jotka sitten muuttuivat kaupungeiksi. Eletään muistojen mukaan, sitä rataahan se kuitenkin menee, kun muisti rupee huononeen.

 Mutta nyt tulee niin ihana kaalilaatikon tuoksu keittiöstä, että on pakko lähtä syömään.

Omien ajatusteni sekamelskan keskellä, avasin vanhan kirjan, Valituita virsiä ja lauluja, että jos sieltä avautuisi vastaus mielessäni pyöriviin ajatuksiin. Monesti miettii esimerkiksi sitä, kun paljon puhutaan uskontojen uhreista. Mitä he ovat??  Eiköhän niitä löydy jokaisesta ryhmästä, jokaisesta lahkosta ja joukkiosta. Yksi kärsii yhden- toinen toisen asian ja mielipiteen vuoksi. Kuka voi sanoa, että tämä on oikein, tuo väärin. Ainoastaan raamatun sana on oikein jos me saisimme voiman ja ymmärryksen uskoa se sellaisena, ilman omia selityksiä. Raamattu neuvoo niinkin, että pidä se mikä sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi.  ja myös, pidä se minkä olet oppinut ja olet varma, keiltä olet sen oppinut. Näin vapaasti muistellen sanottuna. On siellä sana sellainenkin, että usko ainoastaan, niin sinä pelastut ja sinun huonekuntas.

Puutteita ja vajavaisuuksia löytyy jokaisen kristityn elämästä ja vaelluksesta, mutta emme saisi niitä katsoa , emme saisi edes tuijottaa omaa syntisyyttämme, vaan nostaa katse uskon alkajaan ja päättäjään, Jeesukseen Kristukseen ja seurata hänen antamaansa esikuvaa.

En malta olla kirjoittamatta tähän tuota Roseniuksen sanoittamaa laulua, kun tiedän että kaikilla ei ole tuota kirjaa josta sen voisi lukea.

Jumalan syömen armoon, Min Jeesus kuollessaan Avasi meille kerran Syvissä haavoissaan, Uskoni, autuuteni Pelotta perustan Ja elän turvallisna Liitossa Jumalan.

Syömeni omaan armoon Mä ennen perustin, Vaan syntituskissani Rauhani kadotin, Kun tunteita vaan riitti, Ol varma autuuten, Vaan tunteen haihtuessa Men autuus yksin tein.

Sielussain yötä, päivää Alati vaihteli Ja sanan riemujuoma Mun usein hurmasi, Vaan kun se kylmäks jätti, Ol poissa riemukin Ja lapsen oikeuttan , syvästi epäilin.

Vaan Jumalalle kiitos! Nyt syyn mä ymmärrän Ja kalliolla tyynnä Turvassa lepäjän, Mä turvaan siihen armoon, Min Jeesus kuollessaan Avasi mulle kerran Syvissä haavoissaan.

Kyl sana vielä saapi Tunteeni vaihtumaan, Oon tänään lämmin, hellä- taas kylmä, kuollut vaan, Mutt Jumalani luona Ei armo vaihdukaan, Siis valheitapa sydämen  En enää uskokaan.

 Se omaisuus, min Jeesus Mull hankki verellään, Se autuudeks kyll riittää, -sen varaan yksin jään. Se on se kiinnekirja, Min Jeesus vahvisti Ja kuolintuskissansa, Verellään kirjoitti.

Katsota taivahasta Ei vaihteluita maan Uus liitto rikkomatta Siel pysyy ainiaan, Mä olen sovitettu vaik miltä tuntuiskin Ja kiinnekirjahani Nyt yksin luotankin.

 " Siihen luottaa saa, siihen turvatkaa, ristintiellä Kristuksessa riemuitkaa."

Olimme eilen saattamassa nuorta ihmistä, hänen viimeiselle kotimatkalleen..

Yllättäen muut, itse osasi odottaa lähtönsä olevan lähellä ja tyynen rauhallisesti oli siihen suhtautunut. Oli edellisenä yönä nähnyt unen, joka sitten illantullen siirsi hänet ajan rajan tuolle puolen. Nuori tyttö, mutta hän oli pannut turvansa Jumalaan ja niin saattoi elää täysillä, sairaudestaan huolimatta. Hän lähti luo Taivaallisen isän, jättäen maalliset vanhempansa ja sisarukset suuren surun ja ikävän valtaan.

 Kaunis oli tilaisuus, paljon oli ikävän kyyneleitä. Nuoret ystävät olivat joukolla mukana.

Tälle paikalle hänen tomumajansa sitten maahan kätketään. Kukat ja kynttilät jäivät sinne merkiksi. Lepää rauhassa, nuori ystävä.

Käden alla isän rakkaan Varjon siunatun mä sain,

Linnan vahvan, kunniakkaan, Tuen, turvan tuskissain.

Kiitos, Isä, korpitiellä Yksin en nyt kuljekaan.

Kanssani käy Paimen siellä, Sylissään mä lepään vaan.

 Pesä pieni pääskusellä, Kotka lepää vuorillaan,

Paimenella helma hellä. Siellä tyyntyä mä saan.

             Paimen auttaa laupiaasti Uupunutta päivittäin,           

Nostaa, kantaa loppuun asti  Tielle jäisin .yksinäin. 

Mainen onni vaihtuvainen On kuin varjot kuutamon,

Herran armo toisenlainen, Iankaikkinen se on.

Usko lausuu: Herran teillä Kaikki kääntyy parhaimpaan.

Nyt jos kylvän kyyneleillä, Kerran riemuin niittää saan.

Pilvilläkin pimeimmillä Siunaus on seurassaan,

Siksi Herran ystävillä Hätää nyt, ei milloinkaan.

Näin on ihanasti laulun sanoittaja  kuvannut taivaantien kulkijan matkaa. Hellä paimen on johtajana ja turvana elon merellä. Jospa jokainen jaksaisi nostaa katseensa ylös, pyytää saada olla tuon turvan suojassa. Meillä vajavaisilla vanhemmilla, ei ole sitä taitoa ja ymmärrystä, että osaisimme oikein sanat valita, oikein johdattaa ja auttaa läheisiä ja kaukaisia.

Tämän mailman virta, sen huvit ja viettelykset ovat niin voimakkaita ja petollisia, viemään ihmistä mukanaan. Tuntuu siltä, ettei enää ole arvoa vanhojen puhujien, sananselittäjien puheilla. Raamattu tulkitaan aivan toisin. Pyytäähän kuningas Daavid esimerkiksi, "Käännä pois minun silmäni turhuutta katselemasta." myös sellainen kehoitus on sanassa, "älkää istuko siellä missä pilkkaajat ovat.". Paljon muita puhuttelevia sanoja löytyy Raamatusta, mutta kaiken selitys ja tulkinta on muutettu ja tehty ihmisille mieleiseksi, taivaan tie keveämmäksi kulkea.

Meillä on Jumala, Jumala joka auttaa, Hän ei torju ketään, Käykäämme siis uskalluksella armoistuimen eteen, niinkuin Kotka kokoaa poikansa siipiensä suojaan, niin on Taivaallinen vanhin luvannut turvan ja suojan jokaiselle, joka hänen puoleensa kääntyy.

Taitaapa se talavi tulla, sanan todellisessa merkityksessä. Lunta tulee ja tuiskuaa, vaan pakkas asteet ovat pysyneet alhaisina, aivan nollan tuntumassa taitaa nytkin olla.

Uudenvuoden aattona vesi virtasi kohisten tuolla kanavassa, mutta lunta meillä kuitenkin on, ihanan valkoista.

Sen verran on pakkasta ollut, että on jääpuikkoja kehittynyt ojan laiteille.

Edellisellä kauppa reissulla ostin tuollaisen"makkara"pötkön linnuille, ja yritin taas ikkunan läpi kuvata, niin tulos on mikä on. Mutta olkoon, Pian on tämän joulunajan vähät pyhät taakse jääneet ja alkaa reikäleivät ja härkäviikot, kuten vanhakansa sanoi. Ylimääräisiä pyhiä ei ole ennen huhtikuuta ja pääsiäistä.

Tässä ehtii nyt sitten alkaa korien ja kassien tekoon, samalla katsella noita tiaisten ja muiden lintujen touhuja, ovat sopivasti siinä ompelupöydän kohdalla, unkarin syreenin oksilla.    

Jeesus, salli nimes sun Olla tunnussananamme. Kautta vuoden aljetun  Olkoon nimes lippunamme, Uskovilla kaikilla, Herran liittolaisilla.

Pyhä nimi Jeesuksen Soikoon seurakunnissamme, Armosana taivainen Kaikukohon kirkoissamme. Kaikkia se hyvyyteen Johtakoon ja pyhyyteen.

Jeesus, kalliin veresi Anna olla aarteenamme Että lunastuksesi Uskossa me omistamme. Suo niin vuosi vuodelta Meidän kasvaa armossa.

Jeesus, anna nimehes Meidän tehdä kaikki työmme. Jeesus siunauksehes Kätke päivämme ja yömme. Kirkasta sun sanasi Meille tiemme oppaaksi.

 Nimelles nyt kiitoksen Tuomme vaivain maailmassa, Jälkeen aikain vaiheitten Kerran taivaan kunniassa. Jeesus, Jeesus, nimesi Ylistetty iäti!

Virsi 38. edellinen painos.

Siinä on rukousta, joka pitäisi olla tämänkin ajan ihmisille se kaikkein tärkein asia. Mutta valitettavasti näin ei näytä olevan, ainakaan yleisellä ja virallisella taholla. Toisen laisen kuvan elämänmenosta sai jälleen eilen illalla, kun seurasi virallista Uuden vuoden vastaanottoa, senaatintorilta. Kait siitäkin ketkutuksesta joku tykkäsi, kun oli tori täynnä kansaa, vai lähtikö moni pettyneenä pois.

Kovin köyhäksi jäi piispankin puhe, kyllä hän siinä Jumalan nimen mainitsi, mutta oisi siinä voinut puhua ememmänkin vai oliko astia tyhjä, ei ollut mistä ammentaa. Aikoinaan piispa Gulin sanoi: "Tunnen ikäänkuin lähteen ehtyneeksi." Sitä silloin oudoksuttiin, olihan hällä Jumalan sana astiana, sananlähteenä ja se ei kuivu eikä tyhjene.  

Ei paljoa kansaa kannustanut kaupungin johtajakaan, tuskin se disain pääkaupunki nimitys kovin monia lämmittää. Leipää ja sirkushuveja, sitä näyttää olevan tarjolla. Ketä ne sitten tyydyttää.onko nyt se aika josta raamattu ennustaa. Lopun aika. "Niinkuin oli Nooan päivinä, niin on ihmisenpojan tulemus oleva, he söivät, joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti jona Nooa meni arkkiin." Sanotaan, että he eivät tienneet, että vedenpaisumus tulee, vaikka Nooa oli saarnannut satoja vuosia  ja rakensi arkin. 

"Suo kristus sanas loistaa,Sun tähtes kirkkahan, Se että erheet poistaa Ja opin harhaavan, Oi Jeesus, autuuteni, Sä poika Jumalan, Suo, että Herrakseni Sun aina tunnustan.

Siunattua ja hyvää alkanutta vuotta. 

Näin se on jälleen vuosi vierähtänyt lopuilleen, olemme vuotta vanhempia .  Joulu tuli ja meni myös, kenellä ilon- kenellä murheen merkeissä, molempia siihen mahtui jälleen. Joku iloitsi lahjoistaan, toinen saattoi olla pettynyt omiinsa. Mutta ne ovat niitä pieniä murheita isojen murheiden rinnalla, niitäkin jälleen on monen kohdalle tullut. Me muistimme kesällä pois otettua lapsenlastamme, kaivaten hänen iloista ja rauhallista olemustaa. Läsnäoloaan, paikka oli tyhjä.

Mutta jälleen oli joulu ja ilon juhla, muistelkaamme sitä kiitollisena siitä, että saimme kokoontua joulupäivänä koko perheen voimalla, aterioimaan, laulamaan joululauluja ja myös jakamaan lahjoja toinen toisellemme. 53 henkeä oli paikalla, olihan siinä touhua kovasti, mutta se on kivaa. Lapset kävi välillä ulkona peuhaamassa.

Tapanin päivänä saimme olla mukana ristiäisissä, kun suvun nuorin  kastettiin ja sai nimensä. Pienokainen oli varmaan tyytyväinen nimeensä, nukkui niin rauhallisesti koko toimituksen ajan. Pieni Valtteri poika.

No, viimme yönä on satanut vaihteeksi lunta, kymmenisen senttiä, lämpötila kiekkuu nollan tienoilla joten ei ole hyvä linkous keli, mutta lähti se pappa yrittään teitä aukomaan. Mummo aloitti pyykin pesun, joulun ajan tuomaa virutettavaa on kerääntynyt ja astioiden pesua myös on jemmassa. Eilinen päivä hurahti tyhjää kierrellessä, eihän alennusmyynneistä mitään löydä, kun ei ole minkään tarve, yksi kinkku ostettiin, että vaikka kesän tullen grillaa kun on porukkaa koolla. Sukulais tyttö kutsui Aloeveera kutsuille, siellä meni ilta sitten. On se joillakin vahva usko jonkin aineen hyvään vaikutukseen. En kiellä, etteikö niistä voi olla apua joillekin, johonkin vaivaan, onhan he kokeilleet ja huomanneet apua saaneensa.  No minä en vielä hurahtanut.

Mutta nyt mummo tiskaus hommiin ja vähän paikkoja järjestään, uusivuosi tulla jolokuttaa, pitihän niitä nakkejaki käyvä ostamassa, että saadaan aattoiltana syödä. Muuten kyllä ruokaa jäi joululta niin paljon, että ei tarvii ryköseen muuta hakee kuin maitoa. Noi nykyiset säilytystilat, pakasteet on hyvä keksintö ???Niin, tulee kerättyä niihin ruokaa ja sitten ei niitä saa syötyä. !!!

Oikein hyvää ja siunattua vuotta 2012. kaikille lukijoille.

 No ei tässä voi muuta sanoa, kuin ihmetellä tätä elämän kirjoa ei ole elämän hallinta ihmisen kädessä, Yksi hetki kaikki näyttää olevan oikein hyvin, ilman huolen häivää, mutta samassa silmänräpäyksessä kaikki voi olla toisin.  Näin kävi kuopuksemmekin perheessä eilen illalla, ulkotulia ulos viedessä liukastui ja murtui nilkasta luu. Sairaalaan vaan ja tänään on leikattu ja naulattu. Kolme oli ollut samanlaista potilasta vastaanotolla, kaikki oli viety osastolle odottaan leikkausta, onneksi joustivat ja leikkasivat sunnuntainakin. Siitä alkoi monen viikon sairastaminen.

Vielä surullisempaa kuului tänään. Taas on kuolema korjannut läheistä viljaa.  Eteläsuomessa asuva perhe, on menettänyt nuorimman lapsensa, 16v, juuri viikolla täyttänyt  tytär menehtyi yllättäin. Juuri kun kaiken piti olla kunnossa, opiskelu lukiossa meni hyvin ja sairaudet oli hallinnassa.   Mutta Taivaallisella isällä oli toiset ajatukset ja halusi hänetkin ikuiseen jouluun, pois vaivoista ja kärsimyksistä.

Vain neljä kuukautta on aikaa siitä, kun tänne kirjoitin surunpäivistä, rakkaan lapsen lapsemme kuolemasta, neljä vuotta vanhemmasta. Nyt hänen "pikkuserkkunsa" lähtö saa mielen hiljaiseksi.  Meitä muistutetaan raskaalla kädellä elämän hauraudesta ja katoavaisuudesta. Monta muuta nuorehkoa ihmistä ympäristössämme on saanut äkillisen pois kutsun viimeaikoina.

Jumala, auta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen,"

 Kyllä se siitä iloksi muuttuu, odotahan vain mummo . Itsekseni itselleni aamusella paapatin, että turhaa muori hermoilet. Pitkän päivän kun eilen mennä hissutin luutu kourassa, niin paljon tuli jo puhdasta jälkeä ja monta kippoa pestyä. On se tuo petonin pöly kyllä hyvää tunkeutumaan joka raosta, ei voi muuta sanoa.  Jospa se tuo hella pihalta vielä raahautuisi sisälle, niin sitten oisi ruljanssi ohi. Niin, minkä taakseen jättää, sen eestään löytää, se oisi edessä sitten joskus jos ei nyt oisi tehnyt.

No nyt muori jatkamaan sitä hissuttelua, jos ottaisi vaihteeksi imurin käyttöön. Eilen sivutyönä tein ison vuokan porkkanalaatikkoa, kyllä tuli herkullinen tuoksu uunista, oisi tehnyt mieli maistaa, mutta säästin.

Näin ne päivät kuluu, "aika menee rvellessa, päivä päätä käännellessä," sanoivat ennen, tilanteessa kun ei mistään tuntunut tulevan mitään.  Viikko enää aikaa jouluun, eilen aloitin kyökin siivousta eikä ole helppoa. Ennestään jo rasvaa ja pölyä ja siihen kun hellanpurkamisen aiheuttama valtava pöly on tarttunut,  niin peseppä pois. Joka purkki ja purnukka on pestävä.

Ei meiltä hellaa pois hävitetä, mutta se on ollut alunpitäen vähän epäonnistunut tekele, niin ostettiin hella siihen laitettavaksi. Vaan oisin minä kyllä sen homman tehnyt tammikuun pakkasilla eikä joulun alus viikolla, tietysti se on sit tehty, mikä tehty vaan on vähän ottanut päähän. Täytyy lähteä jatkamaan pesemisiä, saisi sen verran siivottua, että vois ajatella leipomistakin. 

Lahjatkin on vielä kaikki käärimättä, pitääkö laittaa  pappa tontuksi paketeita rustaamaan.  Taidanpa kuitenkin sen asian itse hoitaa.

 Mutta nyt on tosi kiva ilma ulkona, mittari näyttää lämpöasteita, lumet ovat katoilta pudonneet, toivottavasti jäähtyy niin, ettei kaikki lumet sula vaan saatais nauttia valkoisesta joulusta. Aika liukasta on paikoin, toivottavasti isot tiet ovat sulat, tyttären poika Helsingistä aikoi lähtä tänään ajeleen pohjoista kohti, turvallista matkaa hänelle, ehkä illalla nähdään.

Kaiken työn ja touhun keskelle, toivon kuitenkin itselle ja muille  joulun iloa ja rauhaa. Nautitaan yhdessä olosta, kun siihen on mahdollisuus.

Rauhallisena tosiaan aukesi tämä sunnuntai aamu, aamupalat syöty, ruokalepo, pitkänlainen sellainen pidetty, päiväkahaviki hörpätty. Eilen leivoin Hannatädin kakut ja piparit.  Mutta menoa on tällekin päivälle, iltapäivällä messussa käynti ja illalla kylätalolla Kauneimmat joululaulut.

 Eipähän ehi muori kankottuun ja homehtuun mökkiin, Toivottavasti ei flunssan pöpöt iske mukaan tuolla kulkeissa, paljon tuntuu ihmiset sairastavan, itse olemme vielä säästyneet. Flunssa piikkikinhän tuo jäi hakematta, vois kait sen vieläkin ehkä saada. Onko niistä piikeistä sit apua vai ei, onko vain uskon asia.

Muuten odotan hartaasti, milloin pääsen kuulemaan tuttujen laulajien laulamana, vanhan, nuorena oppimani laulun, Kyselin aikoinaan täällä ja kirjoitin sanatkin, laulua, "Päivä iltahan sammuu jo tuolla........"

Juttelin siitä kesällä eräille laulaja tutuille ja he rupesivat etsimään tuota laulua ja laulajaa. Nyt he ovat saaneet sen selville ja haluavat sopivassa tilaisuudessa sen esittää ja kertoa sen tarinaa. Vuonna 1960, Satalinnan parantolassa oli levyllä mainittu laulu, mistään arkistoista sitä ei minun etsimällä löytynyt. Kiitos etsijöille.

Niin se talvi tuli ja kaunis lumivaippa peittää maat ja metsät. Aamulla nähdään minkä verran lunta yön aikana tulee lisää, tuuli on aika kova, mutta ei myrskyinen meidän alueella.  Siitä vain meinasin kirijottaa, että on se tuo eläkkeellä olo kiirettä aikaa, taas on viikko vierätänyt eikä ole tullut mistään mitään tolokkua. Itsenäisyyspäivän juhuliinki piti mennä mukaan, niinkuin ainaki, rouva. Tänään käytiin sitten kirjastolla,jossa muuten en ole ennen käynyt,  Oli kylän, eläkkeellä olevan opettajan, esikoiskirjan julkistamis tilaisuus.  No, nyt on sellainenkin tilaisuus nähty, ihan kiva.  Oli vähän kuin velvollisuus mennä.???

Nyt on kyllä toiveena, että ehtis ruveta leipoon ja muuta jouluun liittyvää suunnittelemaan. Koko syksyn on ollu siivoukset retuperällä, mutta olen luottanut vanhaan sanontaan," Hullu ei huomaa ja viisas ei sano mitään. Hyvin on mennyt.

Nyt, kun  artistit kiertävät joululaulujen merkeissä ympäri maata, kirkot täyttyy kuulijoista kalliista pääsylipuista huolimatta. Kuka sitten kuuntelee sanoja, kuka nauttii soiton ja laulun sekoituksesta tarkemmin ajattelematta sisältöä. Laulujen sanat on muuteltu ja samalla sanoma monin osin muuttunut, mutta sitä ei ajatella. Esimerkiksi tuo otsikkona oleva laulu, jota Samuli kiertueillaan on laulanut, on pahoin kärsinyt uudistuksen myötä. Virret ovat olleet nöyriä rukouksia ja pyyntöjä, toiveita, että Herra johtais, nyt niissä on monissa sellaiset sanamuodot, että minä käyn, minä teen. 

Siionin matkalaulu 217. 

Sua kohti, Herrani, Sua kohti ain, Mua joskin ahdistaa Luokses risti vain, Kuitenkin laulunain Soitäällä kulkeissain: Sua kohti ,Herrani,sua kohti ain !

Kun päivä kätköhön Pois pilviin käy, Yö synkkä yllättää, Tietä kun ei näy, Niin nostan kaivaten Taivaalle katsehen, Sua kohti, Herrani, Sua kohti ain!

Tie taivaan nähdä suo, Luokses mi vie, Jos täällä synkeys Kuinkin suuri lie! Oi, ollos lohtunain, Suojaasi kätke ain, Sua kohti, Herrani,  Sua kohti ain.!

Kun taival päättynyt On viimeinen, Kun sielu taivaaseen Liitää riemuiten, Ei tuskat yltää voi, Kirkkaana laulu soi, Sua kohti, Herrani, Sua kohti ain ! 

Näin kristitty uskossa ja toivossa matkaa tekee, toivoen, että kun se viimeinen virta ylittyy saa sielu liitää riemuiten taivaaseen. Ei omalla voimalla jaksa käydä kohti Herraa. Aikoinaan vanha, uskovainen täti ihmetteli sen ajan suosittua laulua, "vierelläin  aina, mä Jeesuksen nään." sillä ei tuntemukset ole aina sellaiset , monesti uskova ihminen tuntee olevansa kaukana, pimeässä erämaassa.