maanantai, 19. syyskuu 2016

Maanantaiillan juttua.

sekalaista 010.JPG

"Päivä iltahan sammuu jo tuolla, tuuli tyyntyvi metsikön helmaan."

Monen kirjava voi illan taivas olla, monen kirjava voi olla ihmiselokin. On kirkkaita päiviä ja pilvien verhoamia. On itkun ja ilon hetkiä. Myötä ja vastamaata.  Kaikki on katsottu tarpeelliseksi.

"Enkö Herraa, Jumalaani  Riemuvirsin kiittäisi.

Enkö suurta auttajaani , Ylistäisi hartaasti.

Katso sulaa rakkautta, Ompi sydän Jumalan.

Lapsiansa kohtahan.  Pohjatonta laupeutta .

Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan."

Olen tässä viimmeaikoina miettinyt sellaista asiaa ja aihetta,  kun aina puhutaan äidin sydämestä, äidin rakkaudesta, rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Miksei puhuta isän rakkaudesta ?, Äitejäkin on monenlaisia, ehkä kaikki rakastaa lastaan, mutta ei ole taitoa kasvattaa ja ohjata heitä, En sano tätä sillä, että itse oisin onnistunut,   Isiä syrjitään erotilanteissakin, äidit saa lapset, sitten kun tulee ongelmia eteen, sitten kelpaa  se isä pelastajaksi, tueksi ja turvaksi.

 Olen muistellut tuota edellä olevaa virttä ja sen yhtä säkeistöä.

"Niinkuin isä ei voi kieltää, Rakkautta lapseltaan,

Vaikka, noutain omaa mieltä, Eksyykin se toisinaan.

Niin myös Herra kurittaapi, Rakkauden vitsalla, Eikä koston miekalla.

 Anteeks katuvainen saapi, Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan."

Näin ihanasti meille virrentekijä kuvaa Taivaallisen isän rakkautta ja ymmärtämystä, meitä heikkoja ja lankeevaisia lapsiaan kohtaan. Ja sitä samaa  lämpöä ja rakkautta on monen maallisenkin isän sydämessä, erehtyneitä  ja langenneita lapsiaan kohtaan.  Rakkautta ja voimia jokaiselle vanhemmalle.

" Onhan Isän nimi sulla, Niin myös Isän rakkaus. Herra, suo mun luokses tulla.

Kuule lapses rukous. Auta, että armostasi, Täällä  aina, päivin, öin.

Ajatuksin, puhein, töin. Etsisin sun kasvojasi,

Ja kun loppuu aika tää, Iät saan sua ylistää."

virrestä 417. edellinen painos.

 

lauantai, 17. syyskuu 2016

Voi meitä.

Miksi itkit,Vapahtaja, Kyynelin niin katkerin. Kun näit Jerusalemin.

Sinä, kansas armahtaja,  Näit sen uskottomuuden,  Siksi itkit säälien.

 

Vielä nytkin surkutellen,  Jeesus, säälit maailmaa, Synneissänsä nukkuvaa.

 Kun se aina viisastellen, Ylenkatsoo armoas. Halveksii sun kutsuas.

 

Hengelläsi, Herra, meitä  Holhoo, auta vahvista. Parannukseen johdata.

 Ettei silmäs kyyneleitä  Täällä enää milloinkaan, Vuoksemme käy vuotamaan..

virrestä 142. edellinen painos.

Näin oli Jeesuksen aikana, Jeesus itki maailman suruttomuutta. Ei ole maailma viisaudessaan sen kummemmaksi tullut. Syntiturmelus ja sen eri muodot vain kauhistavammiksi tulee. Kaikki on laillista ja kaikki luvallista,    Ei ole eroa tavallisen suruttoman ja kirkonpalvelijainkaan välillä,  kuka näyttää uskovan esimerkkiä nuorisolle. Sokea sokeaa taluttaa ja molemmat kuoppaan lankeavat, näin on Raamatussa ennustettu.

lauantai, 17. syyskuu 2016

Synttäreillä.

Eilisiltana saimme viettää synttäreitä, toiseksi nuorimman poikamme luona, niin se ikä karttuu lapsillekkin, nelikymppiset ovat ohi nuorinta lukuunottamatta. Kolme on jo ohittanut viidenkympin paalunkin,  näin se aika kuluu.  Paljon oli sukua ja ystäviä koolla, paljon oli sauna- ja grilli-iltaan leivottu ja laitettu. Puolenyön jälkeen me vanhat olimme jo kotona, kun muut jäivät juhlia jatkamaan.  Nyt odottelen muutamia juhlijoita saapuvaksi tänne, jauhelihaperunat kiehuu ja kiisselikin keitetty näin viikonlopun kunniaksi.

  Jotain aina mahtuu matkan varrelle  sellaista joka ei vanhan mieleen ole, ei voi ymmärtää, että joku nauttii hirveestä metelistä ja vielä kirkossa.  En ole koskaan konserteissa käynyt, mutta illalla siinä naisporukka sai mukaansa kun juhlien välillä käytiin kirkossa kuuntelemassa  erästä tunnettua artistia. Kyllä seurasin, että montako laulua on vielä jäljellä,   tuli siinä mieleen Aamoksen kirjan sanat; " Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa."

 Aikoinaan eräs uskovainen isä kyytisi tyttäriensä toivomuksesta heitä johonkin  kirkon  nuorten tapahtumiin, hän joskus sanoi, että onko tämä aika niin kova, että pitää noin kovaa sanoa. Näitä muistelin ja mietin siinä joukon mukana istuissa, kun sanoista ei mitään selvää saanut, outoja, uusia sävellyksiä.   Että tällainen konserttivieras olen ja tällaisena pysyn, taisi olla ensimmäinen ja viimeinen. Edellisyönä unissani kuulin, niin kaunista laulua, kun jostain kuului matkalaulut

 

sunnuntai, 11. syyskuu 2016

Sunnuntaita.

Rauhaisaa ja leppoisaa sunnuntai-iltaa vaan kaikille kävijöille.  Rauhaisaa päivää on vietetty ainakin meidän torpassa, kaikesta maailman melskeestä huolimatta.  Tuossa iltapäivän puolella oli papalle tullut viesti eräältä "sukulaisen omaiselta" että tulla käymään. Lähettiin sinne sitten, katsomaan hänen uutta asuinpaikkaansa ja olihan hänellä tänään syntymäpäiväkin.

 Mennessä ajelimme metsäautoteitä, vähän niinkuin oikoen, takaisin ihan virallisia teitä ja poikettiin tyttären perheen luona. Niin se aika kuluu ja vuodet vierii, siinä nuorimmainen lähti OnniBussilla  opiskelupaikkakunnalle ja toinen oli jähdössä omalla autolla omalle kämpälleen. Kahdestaan sielläkin jo viikot saa vanhemmat olla. No, työtä ja touhuahan heillä on, siinä aika kuluu ja tyttären pienet lapset käyvät usein, yökylässäkin.

 Meillä se on jo sitä, että, aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä..

keskiviikko, 7. syyskuu 2016

Jeesuksen ristin kantajat.

tampere reissulla 008.JPG

Me tiellä ylkää kiitämme  Ja Taivaan häistä puhumme..

Jos pilvinen  on joskus sää, Niin taivas jälleen selkiää.

Me Golgatalla lepäämme  ja kuormat sinne laskemme.

Myös kirkastukseen käypi tie,  Kun Jeesus Taaborille vie.

Kun tie vie kärsimyksihin  Me iloitsemme siitäkin.

Jo kohta loppuu vaiva, työ. Oi vartija, kuink kuluu yö.

Me taistelemme uskossa,  Kun odotamme kruunua.

Jo kohta häihin saavumme,  Soi silloin uusi virtemme..

Jo näkyy Ylkä saapuvan, Iloiten käymme vastahan..

 Nyt valmihiksi lamppumme.  Oi terve, rakas Herramme.

edellinen virsikirja  151:7-11.

Touhua täynnä olleen päivän päätteeksi jäin iltaa yksin viettämään, lapsukaiset haettiin kotiin ja pappa meni kokoukseen. Ajatukset kiertää siellä ja täällä, miettii ja ihmettelee tätä maailman menoa.  Suruton maailmahan elää omaa elämäänsä, mutta joutuu tällainen vanha kalkkis ihmettelemään monta kertaa mihin kirkko menee ja mihin oikein sen työntekijät ja uskoa tunnustavat ihmiset  uskovat ja luottavat. Näyttää siltä ettei Raamattu, Jumalan sana, ole se tärkein ohjaaja.

 Muistui mieleeni nuo vanhan virren sanat," Jos pilvinen on joskus sää, Niin Taivas jälleen selkiää. muistin samalla nuo eräällä matkalla ottamani kuvat ja niistä yksi on tässä.    Pilvet kaikkoaa ja taivas kirkastuu, ja jälleen se  Jeesuksen risti tuntuu hyvältä ja keveältä kantaa.   Tietääkö tämänpäivän ihminen mikä on Kristuksen risti ?  Ei se ole köyhyys, eikä ruumiilliset sairaudet, ei maalliset riidat ja hylkimiset.  Jeesushan itse sanoi opetuslapsilleen, että he erottavat teidät synagookista, minun nimeni tähden. Sillä he eivät kestä kuulla  kaksiteräistä Jumalan sanaa. näin vapaasti tulkiten.

" Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on. Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unhota mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän joka kaikki sinun syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi."

  • Sini-valkoiset.

  • Viimeisimmät yhdessä.

  • Aadan anelmaiset.

  • Nellyn.

  • Sukat

  • Anelmaisetko

  • Sukat

  • Lapasia.

  • Syksyn ensimmäiset.

  • Sukat

  • Sukat

  • Jotain uutta.

  • Sukat

  • Raitasukat

  • Vuoden 2015 tuotoksia.

  • Kaksi paria uusia.

  • Sukkia lisää.2014 tekeleitä

  • Sukkia.

  • Sukkaa ja lapasta.

  • Väliin sukatkin.

  • Kämmekkäitä.

  • Lapasia.

  • Lapasia.

  • Syksyn satoa.

  • Jämälanka lapaset.

  • Syksy tuli.

  • Pinkit sukat.

  • Isot sukat

  • Lasten kokoa.

  • Siniset sukat

  • Kuvia

  • Sukat

  • Kudottuja

  • Jäännöslanka sukat

  • Sukat

  • Sukat

  • Sukkia 2014.

  • Sukkia

  • Kuvia

  • Koreja.

  • Kori .

  • Korit

  • Kori

  • Kuvia

  • KuviaMatkani varrelta

  • Kuvia

  • Kuvia

  • Ilta-auringon loiste