sunnuntai, 27. marraskuu 2016

Uutta lunta ja luistava keli.

uusu lumi 015.JPG

Tulihan sitä viimein lunta tännekkin, kivan valkoista ja valoisaa, siis maa, vaikka päivät ovat kovin harmaita. Laittelin lisää "pimeänajan" valoja, eli adventtivaloja. Rauhallista sunnuntaita olen viettänyt, pappa tosin kävi kylän kiertään lumilingon kanssa, menihän siellä useampi tunti.

 Veljeni kävi vanhimman poikansa kanssa päiväkahvilla, ovat pikaisella käynnillä sukulaislapsen ristiäisten vuoksi. Huomenna ajelevat takaisin Nummelaan. Paljon tässä on ollut menoa ja näyttää jatkuvan eteenkin päin,  on joulujuhlaa ja on jouluruokailua, papalla kokeissa ja lääkäreissä käyntiä ym.  Siinäpä se aika kuluu ja varjo venyy. Jossain välissä pitäisi ehtiä vähän siivoillakkin. No, kyllä jotain vähän viimmeviikolla pesinkin ja kannoin ylimääräisiä kippoja ja kuppeja varastoon "pahanpäivän" varalle.

Kyllä sitä jo aika vähillä kipoilla tulisi toimeen, tiskiähän niistä vain kertyy, kun niitä on liikaa. Osaapa tuota jo hoitaa homman ettei enempäänsä kerää.

 

 

sunnuntai, 27. marraskuu 2016

Uusi kirkkovuosi.

uusu lumi 016.JPG

Iloitse kristikansa, Nyt armon juhlana.Kun tullut taivaastansa, On sulle auttaja.

Hän alhainen on vaan, Mut voimallansa valta, Jo, murtuu saatanalta  Ja raukee kokonaan.

Ei etsimään Hän tullut,  Maan päältä valtikkaa. On Hällä aina ollut, Vallassaan taivas. maa.

 Mut valtasuuruuttaan  Ei tahtonut Hän näyttää, Vaan isän tahdon  täyttää,  Hän tahtoi kuolollaan.

 Te häntä palvelkaatte,  Maan suuret, mahtavat. Vain hältä armon saatte  Ja kruunut kirkkaimmat.

 Vaan valtaa, kunniaa  Ken etsii ainoastaan, Ja kristusta on vastaan,  Se taivaan kadottaa.

 Te työtä tekeväiset  Ja raskautetut, Te köyhät, itkeväiset, Ja maahan poljetut.

 Nyt ilovirtenne Veisatkaa kuninkaalle, Autuuden ruhtinaalle, Hän ain on turvamme.

 Hän kohta ilmestyvä  On kunniassansa, Ja murehenne syvä On iloks muuttuva.

 Siis, lamput kädessä,  Nyt rientäköön jo vastaan  Kaik kansa ruhtinastaan. Hän on jo lähellä.

  edellinen virsikirja n. 6.

torstai, 10. marraskuu 2016

Aamun ajatus.

rovaniemi 007.JPG

Tuossa aamulla havahduin kuuntelemaan hartaiden sävelten laulajaa. Se oli oikein veisuuta miehen tuottamana, en nimeä ajatellut, se kun ei minulle merkkaa mitään. Mutta se virsi oli vanha, tuttu nuorten osaston virsi ja ihmeesti näkyy olevan nykyisessäkin painoksessa.

Ah, vuodata, Herra, jo henkesi  Ja herätä nuoriso Suomen.

Se johdata armossa tiellesi, Suo maahamme kaivattu huomen.

Oi, ethän sä kuoleman valtojen Nyt salline Suomea voittaa.

Kun ennenkin virvoitusaikojen, Soit tulla ja armosi koittaa.

Siis sytytä taas pyhä liekkisi Nyt rintahan nukkuvan nuoren.

Niin, että hän synnistä nousisi Ja näkisi Siionin vuoren.

Me uskomme vielä sun nostavan Näin kansamme kuoleman yöstä.

Sen nuorison kiitosta laulavan  Sun poikasi lunastustyöstä.

Oi Kristus, nyt rukoile eestämme Sun, Isääsi, hän sua kuulee,

Niin saapuvat herätyspäivämme  Ja taivaasta maan yli tuuleee.

Näin on Väinö Malmivaara aikoinaan runoillut. Tätä toivomme niin nuorille kuin meille vanhemmille, joiden kuuluisi olla esimerkkinä ja tien näyttäjä lapsille ja nuorille.

lauantai, 5. marraskuu 2016

5.11.2016. Pyhäinmiesten päivä.

brasil 010.JPG

Noin se ennen kirjoitettiin ja samalla, että se on marttyyrien muistopäivä. Tämä ei taida olla enää mieleen ihmisille, kun on muutettu päivän nimeksi Pyhäinpäivä ja yhdessä seinällämme olevassa seinäkalenterissa ei ole merkitty punaisella kuten muut sunnuntait.   Kuinka monta kristittyä meidänkin aikanamme kokee marttyyrikuoleman ja kuinka moni sen kokee tulevaisuudessa. Kovin jumalattomaksi ja raaaksi on ihminen mennyt, kaikki hupi ja hullutus lisääntyy ja peittää alleen omantunnon äänen, ei ole aikaa syventyä Jumalan sanaan, sen nuhteisiin ja lohdutuksiin.

"Turhuuksien turhuus" kaikki on turhuutta auringon alla, kukkaset riemun vie  tuoni ja halla. Hetkisen vain ihminen elää ja mikä parasta on ollut, on se työ ja vaiva ollut. Yksi vanha kristitty tapasi sanoa, että vaikka se ihmisen ikä oisi 80-90 vuotta se ei ole mitään iankaikkisuuden rinnalla, hän näin muistutti kuulijoita ajattelemaan aikaa sen jälkeen, kun tämä mainen vaellus päättyy. Se jossain vaiheessa päättyy. Monen kohdalla se on päättynyt kuluneenkin vuoden aikana, aivan yllättäinkin ja lyhyen sairauden jälkeen. Vuosi sitten olin sytyttämässä kynttilän veljeni muistolle kirkossa, nyt oisi mieheni veljen kynttilän vuoro, mutta ei ollut meidän seurakunnan jäsen, tänne tosin uurna laskettiin sukunsa hautaan.

Ne jotka täällä uskossa Tunnusti Herraa Kristusta.

Ne kalliimmaksi katsoivat Taivaiset aarteet, tavarat.

Kuin tämän turhan maailman, Sen kulla, maineen kunnian.

Ei saaneet heitä milloinkaan, Ei vallat, eikä mahdit maan.

 Kuvia kunnioittamaan Ja eteen luotuin lankeemaan.

Ei voinee muuta Jumalaa He palvella, kui ainoaa.

 

sunnuntai, 30. lokakuu 2016

Ilta hetki.

 Niin se on lokakuukin lopuillaan ja talven ilmoja lupaillaan.  Vanha sanonta "Simo siltoja tekee, Antti aisoilla ajaa" ei nyt pitänyt paikkaansa, rekikelit tosin voi tulla Antinpäiväksi.  sitä odotellaan ja nautitaan lempeästä lokakuun lopusta.

Tänään on vietetty rauhallista kotipäivää, suurimmaksi osaksi. Illansuussa käytiin pienen pojan viisivuotis synttäreillä ja poikettiin myös hänen mummoonsa moikkaamassa, kun ei ollut jaksanut synttäreille tulla. No, oli sitten kuitenkin mennyt.  Kotiin tultua tuossa  kuuntelin  Hämeenlinnan lähetyshiippakunnassa pidetyn messun saarnan.  Oisi siinä ollut selkeää, raamatullista opetusta tämänpäivän piispoille ja papeillekkin ja muulle kirkkokansalle.   Jos heistä joku vaivautuisi kuunteleen netistä, siellä ne ovat tallennettuna.

 "Aika on syntyä ja aika kuolla," tämäkin on raamatun sana ja toteutuu elämässä. Yksi ystävä sai sairauteensa lausunnon, ei lääkitys auttanut, uskossa hän Jumalaan turvaten elää päivän kerrallaan. Eilen sisareni, jo melkein seitenkymppinen, sai ensimmäisen lapsenlapsen, pienen pojan ja arvatkaa onko hän onnesta sykkyrällä.   Toivon Taivaallisen isän hellää huolenpitoa, niin sairaalle ystävälle, kuin pienelle pojalle ja hänen vanhemmilleen ja myös sisarelleni, siis mummolle. Kuin myös toiselle mummolle ja vaarille.

Niin ne kellotkin taas eilen illalla käänneltiin, ei niitä yöllä viiti nousta käänteleen. Ovatpahan aamulla  sit varmasti oikeessa, ettei liian aikasin minnekkään ryntää. Turhaa touhua. Ei se mua häiritte, illalla menin nukkuun vanhankaavan mukaan, aamulla noin tuntia aikasemmin heräsin ja pienen vitkuttelun jälkeen puuron keittoon. Hyvin on päivä mennyt.

  • Sukat ja lapaset

  • Uudet korit.Pieniä sukkia.

  • Lokakuu2016

  • Sini-valkoiset.

  • Viimeisimmät yhdessä.

  • Aadan anelmaiset.

  • Nellyn.

  • Sukat

  • Anelmaisetko

  • Sukat

  • Lapasia.

  • Syksyn ensimmäiset.

  • Sukat

  • Sukat

  • Jotain uutta.

  • Sukat

  • Raitasukat

  • Vuoden 2015 tuotoksia.

  • Kaksi paria uusia.

  • Sukkia lisää.2014 tekeleitä

  • Sukkia.

  • Sukkaa ja lapasta.

  • Väliin sukatkin.

  • Kämmekkäitä.

  • Lapasia.

  • Lapasia.

  • Syksyn satoa.

  • Jämälanka lapaset.

  • Syksy tuli.

  • Pinkit sukat.

  • Isot sukat

  • Lasten kokoa.

  • Siniset sukat

  • Kuvia

  • Sukat

  • Kudottuja

  • Jäännöslanka sukat

  • Sukat

  • Sukat

  • Sukkia 2014.

  • Sukkia

  • Kuvia

  • Koreja.

  • Kori .

  • Korit

  • Kori

  • Kuvia

  • KuviaMatkani varrelta

  • Kuvia

  • Kuvia

  • Ilta-auringon loiste