Lokakuussa lotisee, sataa, sataa ropisee. Kellastuu jo koivunlehti, pimeäkin tulla ehti. Tuvan nurkkaan lämpimään, mirri tuli kehräämään."

Näin on , eilen tosiaan oli aamulla lumi maassa, sitten se suli kaiki pois. Nyt ei ole lunta eikä sada vettä, aurinko koettaa päivää piristää, mutta tuuli on kova, ei tosin kovin kylmä.

Saas nyt nähdä selviänkö tästä porkkanoita nostamaan ylös maasta, se pelto on tuolla reilun kilometrin päässä, joten viitseliäisyyttä se vaatii?

 Lueskelin tuossa kakku- ja käsityö postauksia, ne minnuu kiinnostaa. Väliin löytää jonkun kiinnostavan uskonnollisenkin jutun, mutta kun tuo aika tosiaan on rajallista, ei ehdi kaikkea lukemaan, tämä näkyy olevan "pohjaton" kaivo, siis nämä sivut..

  "Kaiki on turhuutta auringon alla, kukkaset riemun vie tuoni ja halla." Turhuuttakait se tämäkin tietysti on, mutta ihan kiva juttu, kun ei juuri muuta harrastusta ole, tietysti omat käsityöt ja koti työt, mutta ne on niitä "oikeita" töitä.  Pappa vielä rientää paikasta toiseen, on mukana siinä ja tässä, tykkää olla ihmisten parissa ja hoitaa asioita omia ja yhteiskunnallisia, häärii politiikassa sun muussa,  minä nautin kodin rauhasta ja "oikeista" kyläilyistä, pääasiassa suvun kesken . 

 No niin, nyt pitää lähteä lisäämään puita keskuspesään, sekin on tuolla navettarakennuksessa, no tuleepahan edes vähän happea haukattua, no se porkkanan nosto laitetaan mietintään.