Taas on se aika vuodesta jolloin on mahdollisuus säilöä vitamiineja tulevan talven varalle, sillä se talvi tulee aivan varmasti. Ei sitä estä tulemasta tämä kuuma kesä eikä muukaan kasvihuoneilmiö, en ainakaan minä sellaiseen usko.

 Näillä seuduilla ei kovin paljon mustikkaa ole nyt ollut vaan on se pappa niitä kuitenkin muutaman ämpärillisen poiminut. Itse olen poiminut vain pensaista, mutta se homma on vielä kesken. Rätyköiden kanssa saa olla kilpasilla, kun tuntuu siltä, että syövät kaikki. Isoina parvina syöksyvät pensaisiin.  Laittoi siinä pappa verkkojakin, vaan ei niiltä mikään varjele.

 Olen niitä muusannut ja laittanut sokeria joukkoon ja sitten rasioihin ja pakkaseen, seuraavaksi meinaan keitellä mehuksi Maijalla, laittaa vaikka sekaisin mitä löytää metsästä ja pensaista,  "varisraakkujakin" näkyi olevan ainakin jonkin verran.  Raparperistä saa ihanaa mehua kun viinihapon kanssa niitä liottaa, sitten kuumentaa ja sokeria joukkoon. Ois vaan enemmän raparperejä.  Mitäs vielä.? No, mansikka se ei meidän maalla viihdy, ne täytyi ostaa kaupasta, hyviä olivat, makeita Leppävirtalaisia.