Niin  onkin nyt sattunut perjantaille tuo kolmastoista päivä, mutta en ole käynyt pihaa etempänä niin en ole sitä mustaa kissaa sattunut näkemään.

 Se siitä epäonnen päivästä, uskoo ja pelkää joka tahtoo itse en ole koskaan ajatellut  että se oisi muita päiviä kummempi. Kaunis päivä on jälleen ollut ja käytin matot ulkona ja moppasin lattioita, se näkyy tuo moska ja lika liikkuvan vähänkin väen asunnossa ja minä kun olen kovin laiska imurin käyttäjä. Yleensäkin vieroksun kaikkia äänekkäitä vempeleitä, silitysrauta on siitä hyvä, että se ei huuda.  (pitäisikin hakea pyykit ulkoa.)Näyttää vähän pilveilevän, tuleekohan  sadetta, toivottavasti ei ukkosta.

Niin se alkaa elokuukin olla puolessavälissä menossa,  viljavainiot tuleentuvat  kuuman kesän jouduttamina.  Poikakin tuossa tuli puimuria huoltamaan pellolle menoa varten. Ei ole muutamaan viikkoon vapaa-ajan ongelmia, kun pui ja kuivailee viljat.   Niin, sitten tulee ne syyskynnöt ja muut hommat vielä.  HIRVITTÄÄ:  No nuorena jaksaa ja on intoa sillä joka kerran vapaaehtoisesti viljelijäksi rupee. Näinkait sitä on itsekin vuosikymmenet vuoden kiertoa seurattu, tehty sitä mikä milloinkin on ollut ajankohtaista.

Nyt voi jo istahtaa ja pistää kädet ristiin ja kiittää Taivaallista isää  (kunpa muistaisimme)  eletystä elämästä, iloista ja suruista. Siitä, että on kohtalaisen hyvissä voimissa saatu olla näinkin kauan  ja seurata lasten ja heidän perheittensä elämää.