Niin se on lokakuukin lopuillaan ja talven ilmoja lupaillaan.  Vanha sanonta "Simo siltoja tekee, Antti aisoilla ajaa" ei nyt pitänyt paikkaansa, rekikelit tosin voi tulla Antinpäiväksi.  sitä odotellaan ja nautitaan lempeästä lokakuun lopusta.

Tänään on vietetty rauhallista kotipäivää, suurimmaksi osaksi. Illansuussa käytiin pienen pojan viisivuotis synttäreillä ja poikettiin myös hänen mummoonsa moikkaamassa, kun ei ollut jaksanut synttäreille tulla. No, oli sitten kuitenkin mennyt.  Kotiin tultua tuossa  kuuntelin  Hämeenlinnan lähetyshiippakunnassa pidetyn messun saarnan.  Oisi siinä ollut selkeää, raamatullista opetusta tämänpäivän piispoille ja papeillekkin ja muulle kirkkokansalle.   Jos heistä joku vaivautuisi kuunteleen netistä, siellä ne ovat tallennettuna.

 "Aika on syntyä ja aika kuolla," tämäkin on raamatun sana ja toteutuu elämässä. Yksi ystävä sai sairauteensa lausunnon, ei lääkitys auttanut, uskossa hän Jumalaan turvaten elää päivän kerrallaan. Eilen sisareni, jo melkein seitenkymppinen, sai ensimmäisen lapsenlapsen, pienen pojan ja arvatkaa onko hän onnesta sykkyrällä.   Toivon Taivaallisen isän hellää huolenpitoa, niin sairaalle ystävälle, kuin pienelle pojalle ja hänen vanhemmilleen ja myös sisarelleni, siis mummolle. Kuin myös toiselle mummolle ja vaarille.

Niin ne kellotkin taas eilen illalla käänneltiin, ei niitä yöllä viiti nousta käänteleen. Ovatpahan aamulla  sit varmasti oikeessa, ettei liian aikasin minnekkään ryntää. Turhaa touhua. Ei se mua häiritte, illalla menin nukkuun vanhankaavan mukaan, aamulla noin tuntia aikasemmin heräsin ja pienen vitkuttelun jälkeen puuron keittoon. Hyvin on päivä mennyt.