124.M

Miksis itkit, rakas Herran', Puhkeusit kyy-
neliin, Koska Jerusalemiin Läksit käy-
mään viimeiskerran, Näit sen silmäis edessä Lois-
teessansa täydessä?

2.  Sinä sääliväisyydestä, Rakkaudesta sen teit;
Kadotuksessa kun näit Kansan kaiken, sit' ei kestää
Voinutkaan sun sydämes; Siksi vuoti kyyneles.

3.  Herra laupeudessansa Oli kauvan säälinyt,
Juudan kansaa kärsinyt, Lähettänyt armostansa Sille
monet profeetat, Opettajat oikiat.

4.  Turhaan saarnasi ne siellä, Heit' ei kuulleet
villityt, Vaan ei Herra väsynyt, Armoansa tarjos
vielä, Laittoi Poikans ainoan Vapahtajaks maailman.

5.  Mutta nurja Juudan kansa Hyljäsi myös Je-
suksen, Josta koston hirmuisen Oli saava aikanansa;
Tätä siis nyt katkerin Jesus itki kyynelin.

6.  Vielä nytkin surkutellen, Jesus, säälit maail-
maa, Synneissänsä nukkuvaa, Kun se sanaas, vii-
sastellen, Aina ylönkatsoopi, Häväiseepi, pilkkaapi.

7.  Hengelläsi, Herra, meitä Holho, auta, tukea, Pa-
rannukseen johdata, Ett'ei silmäs kyyneleitä Tulis,
Jesus, milloinkaan Meidän tähden vuotamaan!

8.  Etsikkömme aika auta Meitä oikein käyttämään,
Armotahtos täyttämään, Että Henkes voiman kautta
Mieless' aina pidämme, Mitä sopii rauhaamme!

9.  Kyllä tunnen heikkouteni, Viettelykset maail-
man Juonet myöskin saatanan, Petollisen sydämeni,
Joist' en koskaan voittoa Omilla saa voimilla.

10.  Auta, Jesus, voimallasi Niitä vastaan soti-
maan, Sinun kauttas voittamaan; Niinkuin teit sä
huoneessasi, Sydämeni puhdista, Asunnokses uudista!

11.  Aja ulos sydämestän' Rahan myyjät, vaih-
tajat, Mailman ilon ostajat, Että uskoss' yhä kes-
tän, Sydän pysyy majanas, Sinun asuinsijanas!

Elias Lönnrot, (suom.) s. 1802 † 1884.