Oi muista, muista Luojaasi  sa nuoruudessas sun. niin pian iltas yllättää, käy päiväs laskuhun.

 Niin pian yli tiesi sun on varjot vanhuuden,  niin pian saatto vastahas käy pahain päivien.

Niin pian päivän valkeus, niin pian tähdet, kuu Ne pääsi päällä himmenee ja iltas tummentuu.

 Niin pian sadeaikas sun jo elos yllä on  ja mennyt pitkään pilvehen  on paiste auringon.

Niin pian majas vartijat - sun kätes - vapisee ja ikkunoista katsojat - sun silmäs pimenee.

Niin pian oves suljetaan, on mylly hiljainen, ja yöllä heräät yksinäs  sä linnun äänehen.

Oi, ennenkuin sä tiedätkään on vuodet vierrehet, kuin luumupuu on keväisin on  hapses valkoiset.

Käyt kohta viime lepohos ja viimme vuoteesees  ja itkijät käy kaduilla jo kuolinhuoneesees.

Niin pian, pian katkennut on nauha hopeinen ja öljylamppu sammunut niin kallis, kultainen.

Ja lähtehellä elämän sun ruukkus rikotaan, sun vesiruukkus rikotaan ja tulee mullaks maan.

 Niin pian, pian tullut on, ah, mullaks multa taas, niin pian henkes palannut on jälleeen Jumalaas.

 Niin pian iltas yllättää, käy päiväs laskuhun- oi muista, muista Luojaasi sa nuoruudessas sun.

Laauri Pohjanpää.. Runo kirjasta Nuoruuden kultaiset vuodet.