Kyllä on aikoihin eletty, kun meikä muorinkin piti rueta näin nykyaikaiseksi. En omasta tahdostani, vaan kun tuo pappa sattui jälkikasvun kuullen ihailemaan lepäkoneella tehtyä leipää, no sen tietää mitä siitä seuras.

Oli juuri tulossa papan "synttärit" niin eiköhän olleet, muun lisäksi, hakeneet tuon ylläolevan vehkeen. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta pitkään se seisoi käyttämättä, pääasiassa siksi, että olen kovin laiska lukemaan uusia ohjeita, kakutkin yleensä teen "omasta päästä".

Tässä sitten eräänä kauniina päivänä tutustuin sen verran, että uskalsin sen käynnistää ja leipähän sieltä tuli ja tosi maukaskin.  Mutta, mutta , on siinä yksi mutta. Käyhän se silloin kun papan kanssa kahden ollaan, kyllä se silloin ehtii leivässä pitämään.

Laitoin eilen aamusella sen töihin, sain leivän valmiiksi, niin tuli pojan perhettä käymään, ovat kovasti kiinnostuneita laittamaan kyseisen koneen, annoin varoituksen, että jos on jo nälkä, niin ei auta rueta tällä vehkeellä leivän tekoon, se leipä pitää laittaa alulleen heti syönnin jälkeen, että se joutuu seuraavaan nälkään. Siinä sitten sitä leipää maistellessa, latasin koneen uudelleen, kun näytti syömämiehiä tulevan lisää, pitkin iltapäivää.

Kyllä siinä ehdittiin kahvitella ja kuoripotut ja soositkin keittää ja syödäkin ne, ennenkuin se leipä joutui.  Kyllä ajattelin, että on se eri joutuisaa, kun hakee halkoja ja lämmittää uunin, siinä saa sitten paistettua kymmeniä leipiä, pullat sun muut.  Työtä tietysti on silloin enemmän. Mutta, mutta  jos menee aikaa  kolme ja puoli tuntia, että saat yhden leivän uunista ulos, niin huh, huh. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, saapahan useimmin hengittää tuoreen leivän tuoksua, niin nytkin, juuri kävin koneen sammuttamassa, onpahan tuore leipä kun pappa tulee kyntämästä.