Kauan tosiaan on siitä mennyt kun viimeksi olen jotain tänne kirjoittanut. Kovin tyhjältä pääni tuntuu nytkin, mutta ajattelin jotain yrittää jotta näette, että hengissä ollaan.   Monenlaista touhua ja menoa on riittänyt kesän aikana ja eikä ne menemiset ole vieläkään loppumassa, niin kaikkihan on siitä kiinni,"jos Luoja suo voimia"

Toistaiseksi on ollut kaikki hyvin ja asuntoautommekin, vaikka vanha onkin, on hyvin kesän kestänyt ja paikasta toiseen meitä kuljettanut, vanhoilla päivityksillään on navikaatorikin aina perille vienyt toivottuun paikkaan.  Kuluneella viikolla teimme viiden päivän kierroksen, ensimmäinen yö Koljonvirralla, toinen Peurungassa, kolmas Ikaalisissa Toivolansaaressa ja neljäs Kurikassa Pitkämönrannassa. Kauniita ja rauhallisia paikkoja.

Matkamme tarkoitus osaltaan oli käydä katsomassa vakavasti sairaita  läheisiä, joten kävimme Tampereella Pirkanmaan hoitokodissa ja  paluumatkalla toisen ystävän kotona. Orivedelläkin poikkesimme yhden ystävän luona, ihan ilmoittamatta. Kyllä vierailut ovat kivoja, ja etenkin yllätysvierailut. Sairaat ilahtuu ja piristyy, kun näkevät, että heitä muistetaan.  Vakavat sairaudet eivät ole ilon asioita, mutta se läheisten tapaaminen. Valitettavasti vierailut ovat jääneet monilta taka-alalle tänä kännykkä ja telkkari aikakautena. Vaihdetaan kuulumiset naamakirjassa ja kännykkä viesteinä. Ei ne korvaa kasvokkain oloa.

  Tämäpä nyt tälläkertaa, jatkan toiste. Toivotaan kaunista elokuun loppua, kovin on ollut kylmää ja sateista. Miten mahtaa viljelijät saada viljat korjattua, pitkiä poutia pellot kaipaa. Poikakin oli yrittänyt kesantopeltoa niittää eräällä suolla, sinne oli painunut, eikä saaneet papan kanssa hinaamalla pois, piti mennä kaivurin kanssa vetämään.