Miks vaikerit: mistä nyt mulle., on ruokani vaatteheni.
Ne siunaapi Herrasi sulle, Hän tuntee sun tarpehesi.
Saat kyllä sä kuormia kantaa, Vaan aina hän apunsa antaa.
On puutteessa turvanasi
Kas linnut ei kylvä, ei niitä Vaan ruokansa niilläkin on,
Miks et tahdo oppia siitä. Miks niin olet uskomaton.
Sä jalompi lintua lienet, Miks Hän, joka muistaapi pienet
Ois sinusta huolimaton.
Ei kehrätä voi kedon kukka, Vaan ei ole purppurakaan..
Niin kaunis kuin nurmien nukka, Kuin lilja on kukkiessaan.
Ei Salomo istuimellansa, Niin loistanut vaattehissansa,
Kuin loistaapi kukkanen maan.
Kas, sillekkin Luojamme verhon, Näin kallihin, kaunihin suo.
Mi, tänään on riemuna perhon, Vaan huominen surman jo tuo.
Näin sinutko jättäisi huolees,Ja eikö Hän katsoisi puolees.
Hän antinsa sullekkin suo.
Tämän maailman myrskyn ja pauhinan keskellä löytyy raamatun lehdiltä ja vanhoista virsi,-ja laulukirjoista. lohdullisia vietejä. Tämänajan viestit tiedotusvälneissä on vain pelottelua, joilla ihmiset masennetaan ja saatetaan kauhun valtaan. Sehän on kyllä jo ennustettu asia, että ihmiset pelkää, mikä maanpiiriä kohtaa..
Kommentit