Jospa me jokainen jaksaisimme vastoinkäymisten ja sairauksien kohdatessa luottaa sydämestämme Jumalan apuun ja armoon.  Muuta auttajaa kun ei meillä ole. Rukouksessa voimme kantaa murheet Taivaallisen isän  korviin, hän on luvannut kuulla heikoimmatkit huokaukset.  Sanathan ovat usein hukassa, mutta mikä lohtu, taivaallinen isä tietää mitä tarvitsemme, tietää jo ennenkuin häneltä mitään anommekaan. 

Raamatussa on myös sanat, Että emme voi murehtimisellamme lisätä ikäämme kyynäränkään vertaa ja silti me hätäilemme ja murehdimme uupumukseen saakka.  Luoja on päivillemme määrän laittanut jo ennen syntymäämme, siitä ei kukaan yli pääse. Nuo vanhemman virsikirjan tutut virret monta kertaa lohduttaa, niitä kun osaa paljon "ulkoa"  niissä on niin selvä sanoma.

 virsi 330.

 Jumalan haltuun anna   Sun ties ja tarpeesi.  Ja etehensä kanna    Sun surus, murheesi   Hän, joka sinut loi,  Elämän sulle soi,  Sun tarpees kaikki tietää   Sua auttaa tahtoo, voi.

 Myös heitä haltuun Herran   Sun ristis, vaivasi,  Ne kaikki vielä kerran   Hän  kääntää parhaaksi.  Ennenkuin luuletkaan, Hän rientää auttamaan,   Ja ristit, tuskat, vaivat      Hän poistaa aikanaan.

Lujasti mielees paina,  Ja pidä muistossas: On armon Herra aina   Lapsilleen laupias.    Hän uskovaisiaan  Ei heitä milloinkaan   Vaan murheen heistä kantaa   Ja holhoo ainiaan.

  Sä Herran tietä kulje  Vakaana uskossa,  Sun sydämesi sulje  Maailman himoilta.   Ja  armahtajaasi   Sä  luota  alati,    Jos mitkä vaiheet kohtaa   Sua elämässäsi.

Kun joudut epäilyksiin  Sun murhe päivinäs,  Niin turvaa Herraas  yksin  Kaikessa      hädässäs. Kaikissa  vaaroissa  Hän ompi suojana.  Hänelle kiitos olkoon  Armonsa avusta.