Jospa me jokainen jaksaisimme vastoinkäymisten ja sairauksien kohdatessa luottaa sydämestämme Jumalan apuun ja armoon. Muuta auttajaa kun ei meillä ole. Rukouksessa voimme kantaa murheet Taivaallisen isän korviin, hän on luvannut kuulla heikoimmatkit huokaukset. Sanathan ovat usein hukassa, mutta mikä lohtu, taivaallinen isä tietää mitä tarvitsemme, tietää jo ennenkuin häneltä mitään anommekaan.
Raamatussa on myös sanat, Että emme voi murehtimisellamme lisätä ikäämme kyynäränkään vertaa ja silti me hätäilemme ja murehdimme uupumukseen saakka. Luoja on päivillemme määrän laittanut jo ennen syntymäämme, siitä ei kukaan yli pääse. Nuo vanhemman virsikirjan tutut virret monta kertaa lohduttaa, niitä kun osaa paljon "ulkoa" niissä on niin selvä sanoma.
virsi 330.
Jumalan haltuun anna Sun ties ja tarpeesi. Ja etehensä kanna Sun surus, murheesi Hän, joka sinut loi, Elämän sulle soi, Sun tarpees kaikki tietää Sua auttaa tahtoo, voi.
Myös heitä haltuun Herran Sun ristis, vaivasi, Ne kaikki vielä kerran Hän kääntää parhaaksi. Ennenkuin luuletkaan, Hän rientää auttamaan, Ja ristit, tuskat, vaivat Hän poistaa aikanaan.
Lujasti mielees paina, Ja pidä muistossas: On armon Herra aina Lapsilleen laupias. Hän uskovaisiaan Ei heitä milloinkaan Vaan murheen heistä kantaa Ja holhoo ainiaan.
Sä Herran tietä kulje Vakaana uskossa, Sun sydämesi sulje Maailman himoilta. Ja armahtajaasi Sä luota alati, Jos mitkä vaiheet kohtaa Sua elämässäsi.
Kun joudut epäilyksiin Sun murhe päivinäs, Niin turvaa Herraas yksin Kaikessa hädässäs. Kaikissa vaaroissa Hän ompi suojana. Hänelle kiitos olkoon Armonsa avusta.
Kommentit